”Olin jo kuukausien ajan sulautunut tähän maisemaan hitaasti kuin talvehtiva eläin. Nukuin. Söin. Kävelin. Itkin. Ehkä juuri siksi minun täällä oloni oli mahdollista. Hyväksyttävää. hiljaisuuteni takia” (s.229).
Nainen on tullut La Hagueen, Normandian uloimpaan niemenkärkeen, tutkimaan lintuja ja suremaan menetystään. Satamaravintolan terassilla hän kohtaa miehen, joka on tullut La Hagueen selvittämään perheensä kuolemaan johtanutta haaksirikkoa.
Claudie Gallayn Tyrskyt on vähäeleinen ja runollisen viipyilevä kertomus menneisyyden taakoista, rakkauden monista muodoista, kostosta, katkeruudesta, anteeksiannosta ja toipumisesta. Taustalla huokuu koko ajan meri, Atlantti, joka ottaa ja antaa.
Gallayn lauseet hengittävät. Ne ovat kuin meri-ilmaa, raikkaita, välillä suolaisen kirpeitä, välillä löyhähtää mädäntyvä levä. Henkilöiden tarinoita, motiiveja, menneisyyttä ei selitetä puhki, mikään ei ole mustavalkoista. Myös kirjan ulkoasu on raikas, samalla kuitenkin miellyttävän levollinen.
Varaa teos

Satakieli määrittelee itsensä polyfonisten runojen kokoelmaksi. Kielitoimiston sanakirja kertoo, että polyfonia tarkoittaa moniäänistä sävellystapaa, jossa äänet itsenäisinä säestävät toisiaan. Siitä Satakielessä tosiaankin on kyse. Se on tuoreella otteella ja ilolla tehtyä tekstiä, jossa modernistisen perinteen minä saa kyytiä ja liudentuu kymmenien puhujien joukkoon. Ääneen pääsevät Jenny S., tilastotieteilijä Svante S., Laura T., Juha S., satuolennot, anarkistit ja monet muut. Tammen Keltaisen kirjaston romaanien nimistä rakennettu kollaasiruno (s.63-65) tarjoaa oivan kattauksen kirjalliselle herkuttelijalle. Sen luettuasi olet suorittanut maailmankirjallisuuden lyhyen oppimäärän.
Satakielen tekstit liikkuvat kulttuurin ja yhteiskunnallisuuden kentällä humoristisen kevyesti, vakaviakaan sävyjä karttamatta, mutta aina oman totuutensa kyseenalaistaen.

Runo on. Sinusta huolimatta.
Tai juuri sen tähden.
Runoilija ei ole tärkeä, runo on.
Runo on jos haluat – ja vaikka et tahtoisikaan.
löydät sen aamun lehdestä. sieltäkin:
”Aivosyöpä talttuu Espoon ydinreaktorissa.”
(Jos niin haluat, s.27)

Juha Siro (s. 1951) on tamperelainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja graafikko. Hänen esikoisrunoteoksensa Vapaa pudotus ilmestyi 1998. Neljän runokokoelman lisäksi Juha Siro on julkaissut kaksi romaania: Kuningatarperhonen (2004) ja Saat toivoa kolmesti (2007).
Varaa teos