Pikkuhiiri tarinoi Oikein kylmät väreet vilistävät selässä, kun vilkaisen Ripleyn Usko tai älä -kirjaa. Onneksi näillä kulmilla ei ole näkynyt äkäisiä kaulusliskoja, puhumattakaan pelkoa herättävistä dinosauruksista. Kyllä se on hyvä, että kirjoissa opetetaan ihmisiä suojelemaan luontoa. Erityisenä varjelun kohteena tulisi olla pienet hiiret, tällaiset kuin minä. Luonnonsuojelua käsittelevään teokseen taidankin lisätä ohjeen: Ihmiset potkaiskaa kissanne takaisin kujille ja rakentakaa hiirille pehmustettuja pesäkoloja. Perustakaa hiirille baareja, joista me söpöt karvapallot voivat tilata valmisaterioita. Pehmeät lelut -kirja on muuten täynnä näppäriä pehmolelujen valmistusohjeita, mutta yksi merkittävä puuttuu: ISO PAHA HIIRI! TIETOA JA TAITOA Kruusval, Catarina: Ellenin kukkakirja. Suomeksi riimitellyt Tittamari Marttinen. Tammi 2004 Ellenin kukkakirjan kesänkeveissä riimeissä pajunkissat tavoittaa yllättäin luistelemasta. Kun oikein tarkkaan tutkii leskenlehteä voi huomata, että se onkin prinsessa eikä leski ollenkaan. 24 tuttua kasvia on saanut oman runon mm. vuokot, päivänkakkara ja voikukka. Kotoisat marjat, mansikka, mustikka ja vadelma odottavat niityllä poimijaa. Apiloista voi solmia kauniin kukkaseppeleen, mutta nokkospuskaa kannattaa varoa, mikäli mielii välttää sen "poltteen ja tuskan". Kukkaniityllä kulkija kohtaa vanhan sadun sankarin. Silloin on syytä tarkkaan harkita, mitä tekee:" Lehmää ei avuksi huudella / kun sammakko tahtoo suudella." Frangen, Silja: Näsiästä Nokkosakkaan. Kuv. Leena Yrjölä. Lasten Keskus 2004 Silja Frangenin ja Leena Yrjölän yhteiseen tuotantoon lukeutuu lasten kasvikirja Näsiästä Nokkosakkaan. Lähes kolmekymmentä tuttua kasvia on esitelty veikeästi sanoin ja kuvin. Mukana on voikukat, kielot, orvokit ja maitohorsmat. Kirja alkaa heinäkasveilla ja myös päättyy hassujen heinien "kikatteluun". Viimeisessä lauseessa on esitetty pyyntö, ettei kasveja tuhottaisi, koska niissä saattaa olla jonkun koti. Kustakin kasvista on suorasanainen selostus, mutta jokaiselle kasville on myös omistettu lystikäs runo, joka kuvailee kasvin ominaisuudet. Kielon kohdalla varoituksen sana on paikallaan. Kauniinpunaiset marjat ovat petollisen myrkyllisiä. Niittyleinikkiä puolestaan on käytetty lääkekasvina erilaisiin vaivoihin kuten nokkostakin. Päivänkakkaran lehtiä nyppimällä voi tunnetusti koettaa, rakastaako joku vai eikö rakasta. Ruusuntuoksulla voi huumata ja hurmata mielitiettynsä. Riimeistä löytyy myös elämänviisauksia ja vertauskuvallisuutta. Piikkinen ohdake on sisältä pehmoinen. Ne kehottavat uskomaan unelmiin, hyvyyteen ja aitouteen. Runot leikkivät sanoilla lystikkäästi antamalla kissan helistää kissankelloa ja koira pitää koiranputkea tassuissaan. Iso luontokirja: Disney Nalle Puh. Sanoma 2003 Nalle Puh ystävineen tekee löytöretken luontoon Puolen hehtaarin metsään ja vähän etäämmällekin. Eri vuodenajat säävaihteluineen, kasvit, vesi, taivas ja maa tulevat matkan varrella tutuiksi. Ystävyksillä riittää ihmettelemistä luonnon monipuolisuudessa ja sen ilmiöissä. Mikä on vuodenaika? Mihin tähdet häviävät päivällä? Miksi lehdet putoavat puista? Mikä erottaa yön päivästä? Kunkin luvun alussa Nalle Puh yrittää miettiä pienillä aivoillaan luonnon syvintä olemusta. Se perehtyy taivaankappaleisiin, mutta kurkistaa myös maanalaiseen elämään. Moniin kysymyksiin utelias karhu löytääkin vastauksen. Tiikeri esittelee tietoa eteentulevista asioista. Nasu kutsuu etsi ja vastaa palstalle käyttämään juuri hankittuja tietoja. Mukana on hauskoja tehtäviä, joihin lukija voi etsiä yhdessä vastauksen Ruun seurassa. Kirjan jokaisella sivulla on havainnollisia värivalokuvia. Jepsen, Peter: Meri. Disney Tullaan tutuiksi. Sanoma 2003 Ariel-merenneidon seurassa on hauska sukeltaa tutkimaan valtameren kiehtovaa maailmaa. Vedenalainen maailma suorastaan kuhisee elämää: haita, valaita, simpukoita ja mustekaloja. Meren syvimmissä sopukoissa on pimeää ja vesi hyytävän kylmää. Siksi konnakala tarvitsee valoa säteilevän syötin yläleukaansa. Koralliriutoilla asustaa eksoottisia lohikäärmekaloja sekä merihevosia. Pohjoisessa jäämeressä elelevät hylkeet. Ne päästelevät hassuja ääniä ja rikkovat jäähän avantoja, joihin nousevat hengittämään. Mursujen kanssa ei ole leikkimistä, sillä niiden syöksyhampaat saattavat olla jopa metrin mittaiset. Taina, Hannu: Uppo-Nallen ystävät: Puut ja linnut. 2004 Uppo-Nallen ystävät: Kukat ja pikkueläimet. 2004 Uppo-Nallella on monenlaisia ystäviä. Puut kuuluvat niihin. Syksyinen pihlaja marjoineen on kaunis näky. Tuomenkukkien tuoksua on mukava nuuhkaista. Koivusta saa vihdaksia ja kävyistä voi askarrella vaikkapa lehmiä. Luonto tarjoaa monenlaisia iloja. Uppis on tehnyt oman luontokirjan alle kouluikäisille. Nalle tutustuttaa lukijan yhteentoista Suomessa kasvavaan puulajiin sekä lintulajiin, sillä Nallen ystäviin lukeutuvat myös kotipihan ja metsien linnut. Mikä vetäisi vertoja peipposten kevätkonsertille. Osa linnuista muuttaa talveksi etelään, mutta niille, jotka talvehtivat täällä olisi hyvä ripustaa johonkin kauralyhde, että ne selviävät kylmän ajan yli. Kesällä linnuille kannattaa ripustaa puuhun pesäpönttö, jossa poikaset voivat turvallisesti kasvaa. Noon, Stevie: Niilin varrella: aikamatka maailman pisimmällä joella. Kuv. Steve Noon. Schildts 2004 Todella vaivattomasti sujuu nojatuolimatka maailman pisimmän joen, Niilin, varrelle matkaoppaana taikapelikaani kirja. Teksti ja yksityiskohtaiset kuvat tutustuttavat lukijansa Egyptin värikkääseen elämään, jota Niilin varrella on eletty 4 500 vuoden aikana. Vain sivua kääntämällä saat pelikaanin esittelemään rannoilla kukoistaneita valtakuntia. Monenkirjava ihmisvilinä on kansoittanut jokivarret. Nopein ja helpoin tie kauppatavaran kuljettamiseen on joki. Kauppiaat ovat kautta aikojen laskeneet laivansa Niilin satamiin. Joenvarren luonto vaihtelee suurista suoalueista trooppisiin metsiin. Viimeiset kilometrit yllätyksellinen joki virtaa aavikon halki kunnes haarautuu pieniksi virroiksi. Höjer, Dan: Pusu, purkka & puucee : kaikella on historia. Kuv.Gunna Grähs. Otava 1994 Kaikkien asioiden historiaa ei opeteta koulussa. Välttämättä ei tule edes ajateltua, että jokaisella asialla on juurensa. Pusu, purkka & puucee –kirja esittelee sellaisten asioiden historiaa, joiden syntyä ei moni ole osannut ajatellakaan. Voit lukea vaikkapa huusin, haarukan tai sylkemisen historiasta tai siitä mitä pureskeltiin ennen kuin oli purkkaa. Entä mitä suudelma sisältää? Hassulta kuulostaa myös se, että aamulla farkut ommellaan päälle ja illalla leikataan pois! Nauruhermoja kutkuttava ja hupaisasti kuvitettu kirja, saa taatusti innostumaan historiasta! Lunkenbein, Marilis: Dinosaurukset. Kuv. Andreas Piel. Lasten Parhaat Kirjat 2004 Cooper, John: Pelkoa herättävät dinosaurukset. Kuv. Mark Bergin ja Carolyn Scrace. SLEY 2004. Dinosaurukset ovat kautta aikojen herättäneet uteliaisuutta. Ensimmäisen dinosauruksen luita on löytynyt 225 vuotta vanhasta kalliosta Argentiinasta. Suurimmat saurukset olivat valtavankokoisia kasvisyöjiä. Kookkain lihansyöjäsaurus oli 16 metriä pitkä. Vaikka nämä eläimet olivat muuten suuria, niiden aivot olivat pienikokoiset. Nämä matelijat, jotka elivät maapallollamme useiden miljoonien vuosien ajan, katosivat 65 miljoonaa vuotta sitten. Mitä dinosauruksille tapahtui? Lund, John: Eläimellistä menoa. Karisto 2004 Kuka olisi uskonut, että kissat ja koirat viettävät ihmiseltä salattua elämää, josta nauttivat täysin rinnoin. Kani kehottaa jokaista tunnustamaan heikkoutensa ja nauttimaan siitä. Kaikilla meillä on myös taka-ajatuksia, ne pitää vain oppia tunnistamaan. Elämässä riittää ylä- ja alamäkeä, siinä välissä on osattava irrotella kavereiden kesken. Eläimellistä menoa -kirja päästää lukijan kurkistamaan iskeviä elämänviisauksia, joita siivittävät kuvat kissoista ja koirista hullunkurisissa tilanteissa. Eläimellinen meno koettelee nauruhermoja ja ohjaa rentoon meininkiin. Ryhänen, Eeva-Liisa: Jänö-Jussin jäljillä: lasten luonto-opas. WSOY 2004 Jänö-Jussin jäljillä -kirja kutsuu lukijan mukaan tutkimusmatkalle lähiluontoon. Tuttuja reittejä kulkemalla voi tehdä aivan uusia havaintoja jopa oman ikkunan äärellä. Kasveja, sieniä ja eläimiä voi katsoa aivan uusin silmin. Luonnosta löytyy niin haisteltavaa kuin maisteltavaakin. Kullakin vuodenajalla on paljon tarjottavaa. Keväällä lintujen laulukonsertti pysähdyttää kuulijan. Syksyisellä pihalla siilit täyttävät vatsaansa talven varalta ja oravat piilottelevat makupaloja. Luonnon helmassa on hauska puuhailla monenlaisia asioita. Puro on kuin luotu kaarnaveneen uittamista varten. Jänö-Jussi tutustuttaa eläinten hangelle jättämiin jälkiin. Beck, Peter: Akvaariokäsikirja. Karisto 2003 Akvaarioiden ihastuttavaan maailmaan pääsee tutustumaan Peter Beckin Akvaariokäsikirjan parissa. Akvaariokäsikirja on toimiva perusopas, joka auttaa uuden akvaarion perustajan alkuun ja antaa vanhemmillekin harrastajille monia käteviä vinkkejä. Kirja sisältää runsaasti kuvia sekä kaloista että kasveista. Suosituimmat kalalajit on esitelty selkeästi. Kirjassa on lisäksi tietoa kalojen terveyden huolehtimisesta, ruokinnasta ja akvaarion puhtaanapidosta. Kätevää pika-apua erilaisiin ongelmatilanteisiin akvaariossa antaa Ongelmaopas, jonka avulla selviävät akvaarion pikku-pulmat. Ja lopuksi: kaikkien akvaarion perustajien on hyvä muistaa hankkia mahdollisimman iso tila kaloilleen, jotta niiden asuinolot olisivat mahdollisimman viihtyisät ja mukavat! Alderton, David: Pienet lemmikkieläimt : omistajan opas. Gummerus 2003. Kodin pienet lemmikit –kirja esittelee tutut ja vähän vieraammatkin jyrsijät. Kirjan kuvista ja esittelyistä löytyvät kanit, marsut, hamsterit, gerbiilit, jirdit, hiiret, rotat ja chinchillat. Lemmikin ostoa suunnittelevaa opastetaan valitsemaan sopiva lemmikki sekä sille tarvittavat varusteet. Suloisten pikku-lemmikkien käsittelystä, ruokkimisesta, terveyden- ja turkinhoidosta löytyy paljon käytännöllistä tietoa. Lisäksi kerrotaan jyrsijöiden näyttelyistä ja jalostuksesta. Few, Roger: Luonnon ystävä. Sanoma 2002 Maapallomme kaunis luonto ei ole itsestäänselvyys, vaan se on monimutkainen systeemi, joka vaurioituu helposti. Kaikilla teoillamme voi olla seurauksensa ihmisten, eläinten ja kasvien elämään. Tässä yhteisessä luontokodissamme on monia uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja, joilta saasteet vievät jatkuvasti elintilaa. Jokainen meistä voi olla mukana suojelemassa luontoa esimerkiksi välttämällä turhaa kulutusta. Kirjasta löytyy monia käytännön ehdotuksia asian tiimoilta. Few, Roger: Eläinten ystävä. Helsinki Media 2002 Jos haluat tietoja uhanalaisista eläimistä, kannattaa avata tämä kirja. Maapallo ei ole yksin ihmisten, vaan meidän lisäksemme täällä vilistää noin 1,7, miljoonaa eläinlajia, jotka elävät vuorovaikutuksessa keskenään etsiskellessään ruokaa ja liikkuessaan. Ihmisten toimet heikentävät monesti eläinten mahdollisuuksia selvitä. Salametsästäjät ovat myös saattaneet lajeja sukupuuttoon. Esimerkiksi monet linnut ja kalat kärsivät ilmaan ja vesiin lasketuista saasteista. Neljäsosa maailman nisäkäslajeista on vaarassa. Erikoisten lemmikkien keräilyä on syytä rajoittaa. Harvinaisia lajeja vaalitaan ja yritetään saada elpymään suojelualueilla. Jokainen voi osallistua eläintensuojelutoimintaan omalla panoksellaan. Morgan, Ben: Ihmeelliset nisäkkäät. Sanoma 2003 Haluatko tietää apinoiden sosiaalisuudesta ja suurimpien nisäkkäiden elämästä? Vai kiinnostaako kissaeläimet tai karhujen, metsiemme jättiläisten, maailma. Ihmeelliset nisäkkäät –kirja esittelee mm. maailman suurimman ja pienimmänkin nisäkkään. Kirja sisältää tietoa niin maalla, meressä kuin ilmassa elävistä nisäkkäistä ja niiden elinympäristöitä ja käyttäytymisestä. Lukea voi myös nisäkäsmaailman ennätyksiä. Vitaliano, Fausto: Uusi sudenpentujen käsikirja. Sanoma 2004 Sudenpennut ovat toimeliasta väkeä. Tiedot ja taidot ovat heillä taskussa. Tupu, Hupu ja Lupu ovat valmiina antamaan vinkkejä monenlaisiin toimiin. Heiltä saa vihjeitä retkeilyyn ja vaeltamiseen luonnossa sekä neuvoja siitä, mitä hauskaa voi tehdä kaupunkioloissa. Käsikirjan avulla voi myös oppia lennättämään leijaa, lähettämään sähkeitä morseaakkosilla ja rakentamaan aurinkokelloa. Pulaan tämä kirja taskussa on vaikeata joutua eikä ikävystyminenkään pääse yllätämään, sillä konstit on monet. Green, Jen: Sinustako naparetkeilijä! : tutkimusmatka, johon et mieluiten osallistuisi. Kuv. David Antram. SLEY 2003 On vuosi 1912. Englantilainen tutkimusmatkailija Ernest Shackleton varustaa retkikuntaa, jonka tarkoituksena on taittaa rekiä vetäen mielipuolinen matka Antarktiksen poikki. Hän ilmoittaa lehdessä pestaavansa miehistöä matkalle, josta ei taata paluuta. Palkka on pieni ja seurana on alituinen pimeys sekä hyinen kylmyys. Pestaudut mukaan, vaikka pian tunnet, että mieluiten et olisi naparetkeilijä. Kotiin ei ole kääntymistä. Merimatka alkaa kesällä 1914 ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Laiva ajelehtii ahtojäissä ja uppoaa. Matkaa on kuljettava jäätikölle leiriytyen ja vuoristossa tarpoen. Vaikka vaeltaminen on yhtä vaivaa alusta loppuun, kaikki päättyy lopulta hyvin, kun miehet viimein pelastautuvat hoippuen valaanpyyntiasemalle tukka takkuisena ja kasvot ravasta mustina. Muita samassa sarjassa ilmestyneitä kirjoja: Antram, David: Sinustako roomalainen gladiaattori? : karmeita juttuja, joista mieluiten et tietäisi Langley, Andrew: Sinustako vaeltava viikinki? : matkoja, jolle et mieluiten lähtisi Stewart, David: Sinustako Titanicin matkustaja? : merimatka, johon et mieluiten osallistuisi Källman, Stefan: Nuoren vaeltajan opas. Kuv. Jan Jäger. Kustannus-Mäkelä 2004 Luonnossa liikkuminen on hauskaa. Yllätysten varalta kannattaa kuitenkin hankkia hyödyllisiä erätaitoja. On hyvä tietää, miten pukeutua retkelle lähtiessä. Retkellä voi itse hankkia ruokaa joko kalastamalla tai keräämällä marjoja. Monet kasvit ovat syötäviksi kelpaavia. Kesällä voi rakentaa majoja vaikkapa kuusenoksista ja talvella saa käytännöllisen suojan lumesta. Myös nuotion tekeminen käy kätevästi, kun osaa tehdä tarpeelliset esivalmistelut. Ensiaputaidot taskussa on turvallista vaeltaa erätunnelmissa. Sundsten, Berndt: Nuoren tutkijan opas. Kuv.Jan Jäger. Mäkelä 2002 Haluatko harrastelijatutkijaksi? Nuoren tutkijan opas auttaa pääsemään tämän vaativan uran alkuun. Siinä on ohjeita kokeista, joita voit tehdä kotona. Kirjassa neuvotaan, mitä välineitä tarvitset tutkiaksesi ilmaa, pilviä, jäävuoria sekä lähes kaikkea taivaan ja maan välillä. Ohjeiden avulla voit myös lumota käärmeen tai rakentaa kompassin. Kun pääsi kaipaa aivojumppaa ja sormesi syyhyävät tekemisen puutteesta, tartu tilaisuuteen muuttua neroksi. McTague, Fiona: Neulo itse pehmeät lelut. Mäkelä 2004 Näppärille sormille on luvassa mieluista puuhaa. Pehmeiden lelujen kirjassa on ohjeet, kaavat ja kuvat yli kahteenkymmeneen itse tehtyyn leluun. Sorminukeista voi tehdä kokonaisen ötökkä- tai toukkaparven tai kutoa kotieläimistä pirteän joukon. Ohjeet löytyvät myös perinteiseen nalleen, jolle kaveriksi voi näprätä pikkunallen tai pandan. Ohjeita löytyy myös ystävien vaatetukseen. Mäkinen, Pia: Kuminaamat: pelejä ja leikkejä matkalle. Otava 2004 Pelatessa matkat sujuvat nopeammin ja iloisemmin. Auto-, juna- ja muiden matkojen iloksi on kerätty kirja, joka tarjoaa erilaisia pelejä yhdelle tai useammalle matkalaiselle. Kirjan peleissä ei tarvita kummempia tarvikkeita, sillä suurin osa niistä onnistuu välineittä tai pelkän kynän ja paperin avulla. Matkojen iloksi on kehitelty esimerkiksi sana-, liikenne- ja värileikkejä, muistipelejä sekä visailuja. ”Aavekartta” syntyy tien mutkista ja pompuista. Kun pelataan ”kuka näkee ekan” tai ”tarkkana kuin porkkana” on matkustajien tarkkailtava vaikkapa lehmiä tai hevosia. Visailujen merkeissä voidaan arvailla Euroopan pääkaupunkeja tai julkkisten etunimiä. Pulli, Elina: Lumella ja jäällä, leikkien joka säällä: hauskoja leikkejä hiihdon ja luistelun opetukseen. Tammi 2004 Suomen pitkinä talvina innostetaan lapsia kokeilemaan suosittuja talviurheilulajeja, hiihtoa ja luistelua. Lumella ja jäällä-kirja antaa ideoita hiihdon ja luistelun opetteluun leikkien avulla. Hauskoja leikkejä lumella ovat esimerkiksi ”Liukuriläpsy”, eli hippaa liukureiden kera ja ”Snowbic”, aerobicia hangella. Jäällä taas voi leikkiä luistimet jalassa, jolloin luistelutaidot kehittyvät. Jääleikeistä ”Kaada kanisteri!” auttaa pelin ohella pujottelun, väistelyn ja kyykistymisen taidoissa. Hiihdon harjoitteluun sopivia leikkejä ovat esimerkiksi pareittain leikittävä ”Pehmoportti”, jossa lasketaan kyykyssä parin sauvan ali. Hipan tyylinen on puolestaan ”Maastoudu”, joka opettaa samalla kaatumaan oikein suksilla. Kirja saa innostumaan uudella tavalla perinteisistä lajeista. Ripleyn usko tai älä. Sanoma 2004 Yksi maailman kuuluisimmista seikkailijoista, Robert Ripley, on koonnut kirjaansa yli 700 omituisuutta, joihin hän on törmännyt maailmalla kulkiessaan. Hän kertoo uskomattomista paikoista, tavoista ja tapahtumista. Ripley poikkesi mm.sottafestivaaleilla Espanjassa. Paikalliset asukkaat innostuvat joka vuosi pitämään tomaattijuhlat, joissa käyvät tomaattisodan. Sen jälkeen kaupungin kadut ovat märkinä ketsupiksi hajonneista tomaattiammuksista. Seikkailija on käväissyt myös ihmettelemässä kalmistoja ja hassuja hautoja. Matkan varrelle on osunut joukko hulvattomia tyyppejä sekä outoja otuksia. Totuus on jälleen kerran tarua ihmeellisempää. Kilby, Janice Eaton: Velhokoulu: loitsuja, temppuja, taruja ja uskomuksia. Kuv. Lindy Burnett. Karisto 2002 Kun 600-vuotias velho oli aikeissa siirtyä eläkkeelle, hän jätti muistikirjansa tulevien velhosukupolvien käyttöön. Muistiinpanoista kehkeytyi oppikirja, joka sisältää velhon omia reseptejä ja valmistusohjeita yli 50 maagiseen esineeseen ja aineeseen. Kirjan avulla nuori kokelas voi tehdä kaiken tarpeellisen itse. Ohjeista löytyy velhon kaikkien välineiden valmistusohjeet mm. hatun, kaavun ja taikasauvan. Hortonomian taito -luvussa velho neuvoo, miten houkutellaan keijukaisia ja istutetaan hyvän magian puutarha. Kunnon velhojen tietouteen kuuluu luonnollisesti erilaisten liemien ja rohtojen valmistus eikä kirjaviisautta ja tähdistä ennustamistakaan sovi vallan unohtaa. Kirjassaan velho paljastaa salatuimmat tietonsa ja taitonsa. Lopuksi on syytä korostaa hauskanpidon taitoa. Velhopirskeet ovat aina paikallaan.