Pikkuhiiri tarinoi Kyllä tavallinen arki voi olla yhtä jännittävää seikkailua. Ihmislapset ovat niin kekseliäitä. Aapo keittelee hirviökiisseliä ja Maailmantappi puljailee keväisissä ojissa. Kun kotiovelta kuuluu yllättäen koputus, saattaa sisäänpääsyä odottaa litimärkä koditon koira kuten kirjassa Koira nimeltä Joulu. Puhumattakaan seikkailuista, joita Viittaritarit kokevat autiossa talossa. Siihen taloon minä en käpälällänikään astuisi, koska sinne hiippaili kissa nimeltä Nöpö. Helppolukuisia Aho, Tuulia: Koira nimeltä Joulu. Kuv. Salla Savolainen. WSOY 2004, Werneri. Aapo ja puhuva pulu WSOY 2002 Jouluaaton aamuna Vilin ja Annin kotiovelta kuuluu koputusta. Oven takana räntäsateessa ei odota joulupukki ennen aikojaan, vaan litimärkä tavattoman karvainen koira. Koditon karvaturri on otettava sisään kuivattelemaan turkkiaan. Se saa nimekseen Joulu. Se on niin puuhakas, että ottaa melkein kiinni murtovarkaankin, joka paljastuu kuitenkin perheen isäksi. Joulu aikoo asettua taloon, mutta perheen äiti päättää talon juoksevista asioista ja hän on sitä mieltä, että koiran pitää olla hyödyllinen. Koirasta löytyykin yllättäviä taitoja. Tuulia Aho on kirjoittanut helppolukuiseen Werneri-sarjaan myös kirjan Apo ja puhuva pulu (2002). Kummassakin kirjassa hän kertoo arkisista asioista, mutta ilottelee näppärillä sanaleikeillä. Monissa hänen teksteistään vallitsee aurinkoisen hyväntuulinen tunnelma. Hän on kirjoittanut myös runsaasti lastenlyriikkaa. Kokoelma Pilkullisen koiran kesäloma (2000) sisältää koko joukon humoristisesti kuvattuja eläinhahmoja. Tanssi, laulu ja musiikillisuus yhdistyvät Ahon runotuotannossa eksoottisiin eläimiin, paikkoihin ja ihmisiin. Bagge, Tapani: Pihalla. Kuv. Katja Tukiainen. Tammi 2002,Keltanokka Ulkona. Kuv. Katja Tukiainen. Tammi 2004, Keltanokka Kirjailija Tapani Bagge lupaa, että Ulkona-kirjassa paistaa aina aurinko, "silloinkin kun on pilvistä ja sataa". Pihalla ja Ulkona -kirjojen päähenkilö on Kaisa, jonka jengiin myös Pasi ja Pekka kuuluvat. Kaisa on isän tyttö, sillä äiti asuu ulkomailla Turussa. Uutta äitiä isä ja tytär eivät etsi, koska he pärjäävät ihan hyvin kahdestaankin. Vanhan kerrostalon pihapiirissä riittää puuhaa, sillä kärpäsellekin pitää järjestää monet hautajaiset. Jos hautajaisissa muuten alkaa naurattaa, kannattaa ajatella hammaslääkäriä. Lähistöllä häärii aina myös talonmies Laine, joka on kyllä aikuinen, vaikka käykin suihkussa rännin alla. Tapani Bagge on omistanut Keltanokka-sarjan helppolukuiset kirjat tyttärelleen Marikille. Hämeenlinnalainen kirjailija on erittäin tuottelias. Hän kirjoittaa sekä lasten- että nuortenkirjoja. Lisäksi hän kääntää mm. nuorten Animorphs-sarjaa suomeksi. Vuodesta 1986 alkaen Bagge on ollut vapaa kirjailija. Siihen asti hän teki monenlaisia töitä aina postinkannosta Jerry Cotton -lehden toimittamiseen. Baggen huumori on vekkulia silloinkin, kun hän tekee pilaa haudanvakavista asioista. Kärpänenkin saa arvokkaat hautajaiset:"Kerroin, miten hieno kärpänen vainaja oli ollut, ja sanoin että se pääsi varmasti kärpästen taivaaseen (Ulkona s. 19)." Korolainen, Tuula: Aapo ja hirviökiisseli. Kuv. Jukka Lemmetty. Tammi 2002, Keltanokka Aapo ja lassokostaja. Kuv. Jukka Lemmetty. Tammi 2003, Keltanokka Mitä tapahtuukaan, kun perheen miehet jäävät viikonlopuksi kotia hoitamaan ja äiti lähtee jumppaleirille. Isä löhöää sohvalla ja kakki syövät valmispitsaa, kunnes jälkiruuan himo yllättää. Siitä lähtee syntymään isän ja koiran hyppysissä kaikkien aikojen hirviökiisseli. Huumoripitoinen meininki kehkeytyy arjen hauskoista kommelluksista. Nauru on kuitenkin kaukana, kun kiusankappale Killeri puhuttelee kaveruksia kääpiöiksi ja heittää heidän lennokkinsa puun latvaan. Apu olisi tarpeen, että Killeri saataisiin kuriin. Aapo epäilee, että vanhemmat ovat unohtaneet, miten veljiä tehdään, koska eivät ole sellaista hankkineet. Nokkelana poika Aapo keksii keinon, hän laittaa kaupan ilmoitustaululle lapun: HALUTAAN VUOKRATA ISOVELI. Tuon Killari-kiusankappaleen kesyttämiseksi viritetään lopulta kunnon ansa. Tuula Korolainen on sekä kauno- että tietokirjallisuuden kirjoittaja, mutta myös tutkija. Hänen kirjoissaan on hyväntuulinen henki, jota eivät kiusaajatkaan pysty lannistamaan. Hän on kirjoittanut myös kuningatar Iida Isosta, jota pilkataan lihavuudesta. Hyvällä itseluottamuksella ja pontevalla toiminnalla on vaikeudet ja ennakkoluulot voitettavissa. Tuula Korolainen kirjoittaa tunteista, ihmissuhteista ja elämästä vakavasti, mutta huumorilla höystettynä. Hänen omiin varhaisiin lukuelämyksiinsä kuuluu satu Pullapojasta. Tarina sai hänet lapsena suuttumaan, koska sankari syötiin lopussa. Levola, Kari: Maailmantappi ja kukalliset kurahousut. Kuv. Christel Rönns. Tammi 2003, Keltanokka Maailmantappi ja Tikkari-Tiina. Kuv. Christel Rönns. Tammi 2001, Keltanokka Valo eli Maailmantappi on kuusivuotias. Viimeisenä kesänä ennen koulun alkua hän on hoidossa Rillin Grillillä. Oikeastaan se on työntekoa, sillä hän naurattaa ruokapalkalla rekkamiehiä. Joka päivä Tikkari-Tiina käy ostoksilla siellä. Kesän loputtua Maailmantapilla on yksi uusi ystävä ja luokkatoveri. Koulumatkoilla voi harrastaa kaikkea mielenkiintoista. Kenenpä ei tekisi mieli keväällä käydä puljailemassa iloisesti pulputtavissa puroissa ja tepastella savisella pellolla. Niin tekevät ekan luokan kevätkaudella kaverukset Valo ja Rasavillekin, joka on noilla reissuillaan oppinut tuntemaan kaikki muuttolinnut, töyhtöhyypänkin. Mutkana matkassa on kuitenkin Rilli, joka uhkaa pukea Valolle kukikkaat kurahousut, jos tämä vielä rapaa housunpolvensa. Muitakin ongelmia ilmenee, kun Valo joutuu kaksintaisteluun Tikkari-Tiinan vuoksi. Kari Levola (1957-) vietti onnellisen lapsuuden, mutta yksi uhkaus hänelle on jäänyt mieleen. Se koski kurahousujen käyttöä. Hänen lapsuudessaan rajoja kokeiltiin puljailemalla keväisissä ojissa, nykyään saman asian ajavat kaiken maailman temppuradat. Paitsi Maailmantapista Levola on juuri lukemaan oppineille kertonut myös Roosa Liinasta eli Rouslainista. Kari Levola on toiminut läänintaiteilijana, kriitikkona ja kouluttajana. Lapsille ja nuorille kirjoittamista hän pitää kutsumuksena. Perusluonteeltaan kirjailija tunnustautuu humoristiksi. Hän haluaa pitää kaikki ovat auki monipuoliselle kirjoittamiselle. Hän onkin sanonut: "Jos olisin kirjoittanut jotakin kirjoittamisen lajia 36 kirjaa, se voisi jo ruveta nyppimään." (Miten minusta tuli lasten- ja nuortenkirjailija s. 20) Hämäläinen, Karo: samuli-sarja, Kirjava Kukko Samuli heinäladossa. Kuv. Jukka Lemmetty. Tammi 2003 Samuli, saippuasankari. Kuv. Jukka Lemmetty. Tammi 2004 Veitikkamaisen Samulin seikkailut alkavat, kun hän saapuu äitinsä kanssa junalla Helsinkiin. Kirjakaupassa äiti katoaa eikä pojan auta muu kuin lähteä pelastamaan häntä kuhisevan kaupungin vaaroilta. Muutaman päivän ajan Samuli elelee Helsingissä herroiksi uusien tuttaviensa Tätsyliinin ja Kissin kanssa. Kysyä sopii, kuka loppujen lopuksi on kadoksissa! Myöhemminkin Samuli sotkeutuu monenmoiseen soppaan, kun hän jättää taakseen koppakuoriaisten keräilyn. Hän ryhtyy pelastajasankariksi, jonka erityistä valppautta vaatii presidentin vierailu kaupungissa. Valtion päämiehen kunniaksi järjestetään konsertti. Sinne suuntautuu myös Samulin askeleet äidin ja tämän uuden miesystävän seurassa. Kun äiti lähtee lomalle, Samuli jää iskän kanssa "miesten kesken". Nuori herrasmies pääsee myös luokkatoverin seurassa Kalutut elämät -saippuasarjan kuvauksiin. Tomeraa saippuasankaria eivät edes televisiokamerat sokaise. Lukiolaispoikana Karo Hämäläisestä (1976-) kirjaston hyllyt näyttivät "loputtomalta ja hallitsemattomalta matkalta". Nyt hän on itse jatkanut tuon matkan pituutta kirjoittamalla koko joukon lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Kirjailija on bittinikkari, joka lähti opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistoon. Halu samoilla kirjallisuuden metsässä johti nyt jo pitkään jatkuneeseen uraan kirjallisuuskriitikkona. Talousasiat ovat myös kiinnostaneet häntä aina. Siksi Karo Hämäläinen toimiikin Arvopaperin toimittajana. Jo pienestä pitäen ovat toimittajan työt kiinnostaneet: "Karon kuvalehti alkoi ilmestyä heti kun sain kirjoituskoneen" kirjailija on muistellut. Karo Hämäläinen on kirjoittanut myös talousalan ja maantiedon aihealueisiin kuuluvaa kirjallisuutta. Mäki, Harri István: Naamiosankarit-sarja Viittaritarit. Kuv. Jukka Lemmetty. Tammi 2003. Kirjava Kukko Jannen kunnia on kysymyksessä, kun Jukka, Liisa ja Matilda heittävät hänelle haasteen. Hänen on uskallettava käydä kaupungin laidalla Kauhujen talossa, jonka rakentaminen on jäänyt aikoinaan kesken. Kun Nöpö-kissa luikahtaa tuohon vanhaan kerrostaloon sisään, Jannen on pakko seurata perässä. Siitä kehkeytyy aikamoinen seikkailu. Talossa on lopulta väkeä joka nurkalla. Kirja on Naamion ja Viitan kuudes seikkailu. Harri István Mäki (1968-) korostaa, että lapsia tulisi arvostaa ja heitä tulisi kuunnella. Kirjailija haluaa sanoa lapsille, että kaikki mitä he tuntevat on totta. Teksteissään hän osoittaa, että tiukoissakin elämäntilanteissa on aina vaihtoehto, uusi suunta, johon voi kulkea. Kirjailijan äiti on unkarilainen ja isä suomalainen. Hän onkin asunut lapsuudessaan Unkarissa. Perhe eli ränsistyneessä sukukartanossa, jossa sijaitsi myös valtava kirjasto. Siellä Siperiasta paennut isoisä tarinoi iltaisin lapsenlapselleen, joten tarinankerronta tuli tutuksi jo varhain. Mäki kirjoittaa mielellään juuri lapsille, koska palautetta tulee helposti. Kirjailija on työskennellyt myös läänintaiteilijana, teatterinohjaajana ja sanataiteen opettajana. Hän on kirjoittanut parikymmentä näytelmää sekä lukemaan oppineille tarkoitettuja kertomuksia. Kallioniemi, Tuula: Reuhurinteen ala-aste. Velmuja ja vintiöitä. Kuv. Aino Havukainen &Sami Toivonen. Otava 2001 Reuhurinteen koulu on pieni. Samaan luokkaan on sovitettu niin eka- kuin kuudesluokkalaisetkin. Opettaja Aapeli Käki joutuu toisinaan aika lujille villien ja kekseliäiden oppilaidensa kanssa. Arkisista pikkuasioista keitetään huumorilla höystettyä soppaa. Sanaleikkeja, kepposia, ja vitsejä riittää. Toisinaan luokassa ratkotaan salapoliisitehtäviä, toisinaan pohditaan oikean ja väärän eroa. Arvata saattaa, että joku keksii tutustua paikkoihin omin päin, kun porukalla lähdetään luokkaretkelle. Pienen kyläkoulun elämänmenosta kertovia kirjoja on ilmestynyt kaikkiaan viisi. Tuula Kallioniemen (1951-) kirjallista huomiokykyä on kehuttu. Hänen tuotantonsa on monipuolinen niin aiheiltaan kuin lukumäärältäänkin. Reuhurinteen ala-asteesta kertovat kirjat on rytmitetty hyvin pientä lukijaa ajatellen. Jokaisessa kirjassa on suhteellisen lyhyitä lukuja, jotka sisältävät kuitenkin kokonaisen tarinan. Pulmia ja ongelmia syntyy kaiken aikaa, mutta ne käsitellään käytännöllisesti veitikka silmäkulmassa. Nuotio, Eppu: Villilä-sarja Postia Villilästä. Kuv. Katri Kirkkopelto. Tammi 2003, Kirjava Kukko Villilä on pieni idyllinen kylä, jossa väkeä riittää yhden kadun verran. Toisinaan näyttää siltä, että uusia asukkaita saadaan vain mummoista ja vauvoista. Auroran paras ystävä Nuttukin muuttaa Huittisiin. Onneksi posti sentään kulkee. Onhan kylän lapsilla sentään oma urheileva salaseurakin, vaikka seitsemän pojan katras tuntuu pelaavan keskenään jalkapalloa taukoamatta. Kylässä jolkottelee myös koira, josta on iloa kaikille asukkaille. Kun aika kuluu, saadaan Villilään kahdet suuret juhlatkin. Postia Villilästä on sarjan viides kirja. On sanottu, että Villilän tapahtumat sijoittuvat kirjailijan nykyisille kotikulmille. Kymmenisen vuotta Eppu Nuotio on asunut Kirkkonummella vanhassa puutalossa perheineen. Kirjailijan elämässä kaikki asiat limittyvät toisiinsa, perhe, saaristolaiselämä, kirjoittaminen ja ohjaaminen. Hän on myös usein televisiossa nähty näyttelijä. Aiheita hän haravoi kaikkialta ja kaiken aikaa. Eppu on sanonut: "Lapsuuden päivät siivilöivät valoaan kaikkeen mitä kirjoitan". MUTUSTELTAVAA:  Ellilä, Kirsti: Sisu Tähtinen ja kohtalokas samba. Iso Werneri. WSOY 2004 Laajarinne, Mika: Onnenpossu. Kuv. Panu Puukari. WSOY 2003, Werneri Lappo, Jaana: Näsikkä ja löysä läjä. Kuv. Pia Westerholm. WSOY 2003, Werneri Levola, kari: Tähtiin ja takaisin. Kuv. Jukka Lemmetty. Tammi 2003, Kirjava Kukko Marttinen, Tittamari: Meidän koulun dinosaurus                                   Meidän talon dinosaurus                                    Kuv. katja Tukiainen. Tammi 2003, keltanokka  Mikkanen, Raili: Histamiini rakentaa lautan. Kuv. Jukka lemmetty. Tammi 2003, Keltanokka Mäki, Harri István: Sihis haamusuolla. Kuv. Mika Launis. Tammi 2004, Keltanokka  Mäki, Harri István: Keskiyön konnakopla. Kuv. Jukka Lemmetty. Tammi 2004, Kirjava Kukko Niemi, Teija: Onni A ja Onni B. Kuv. Timo Kästämä. WSOY 2003, Werneri Sirkiä, Asko: Komisario Nuusku ja makkaratehtaan arvoitus. Kuv. Pirjo Lipponen. WSOY 2003, Werneri Tiainen, Marja-Leena: Kireitä siimoja. Kuv. Mika Launis. Tammi 2003, Vihreä varis Vaijärvi, Kari: Tulinen tauti. Kuv. Raimo Huittinen. Mäkelä 2003, Mä-ke-län ta-vu-te-tut