Pikkuhiiri tarinoi  Onneksi me hiiret emme ole uhanalainen eläinlaji, vaikka jotkut kissat ovat kautta aikojen huvitelleetkin pyydystää meikäläisiä. Kirjassa Panda, mitä näet siellä kerrotaan, että 5000 eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Pikku biisonin tärkein tehtävä onkin säilyttää esi-isiensä suku. Kunpa kaikki ihmiset tulisivat yhtä hyvin toimeen eläinten kanssa kuin Henna, joka hoitaa hurjia hirviä ja pässinpäitä. Hän kesyttää jopa harmaiden susien lauman. Tuosta arasta tytöstä löytyy yllättävää rohkeutta. Ei tämä pieni hiirulainenkaan ole sentään mikään pupupöksy. Voisinkohan minä alkaa kesyttää kissoja?          KUVAKIRJOJA   Durant, Alan:  Aina ja ikuisesti. Kuv. Debi Gliori. Kustannus-Mäkelä 2004 Saukko, Myyrä, Kettu ja Jänis asuivat metsän keskellä pienessä talossaan sopuisasti ja onnellisina. Syksyn lehtien pudotessa maahan kettu kävi päivä päivältä laihemmaksi ja kalpeammaksi. Eräänä päivänä ystävykset löysivät sen kuolleena puun juurelta. Aluksi ystävysten suru tuntui sietämättömältä. Vähitellen he alkoivat toipua. Ketun kommellusten muisteleminen jopa naurattaa. Pois mennyt ystävä jää elämään Saukon, Myyrän ja Jäniksen sydämeen aina ja ikuisesti. Inhimillisen lämpimästi, mutta liikoja paisuttelematta tarina etenee kohti lohdullista loppua.   Alan Durant ei ole kaihtanut käsitellä vaikeaa kuolema-aihetta. Rehellisesti ja kiertelemättä hän kuvaa surun eri vaiheita osana elämää. Hän kertoo myös lohdutuksesta ja toipumisesta. Durant onkin sanonut olevansa käytännöllinen kirjoittaja, joka ammentaa aiheita omista kokemuksistaan. Elämässä liikkuu kirjoittamisen aiheita kaikkialla. Kuvakirjoja Durant alkoi kirjoittaa kolmelle omalle lapselleen, kun he olivat pieniä. Hänen käsialaansa on myös humoristinen kuvakirja Iso paha pupu. Alan opiskeli englannin kieltä oxfordilaisessa collegessa. Jonkin aikaa hän asusti Pariisissa, jossa hän työskenteli spontaaniin ilmaisuun keskittyneessä koulussa. Viimeiset viisitoista vuotta kirjailija on asunut perheineen Lontoossa tai sen lähistöllä työskennellen vapaana kirjailijana. Durant on kaikkiaan kirjoittanut laaja-alaisesti eri ikäisille lapsille ja nuorille. Kymmenessä vuodessa on syntynyt 46 kirjaa. Kirjailija on myös aina ollut innokas lukija. Hän onkin sanonut, että lukeminen ja kirjoittaminen kulkevat käsi kädessä.         Velthuijs, Max: Sammakko on surullinen. Kustannus-Mäkelä 2004  Eräänä aamuna sammakko heräsi surullisena. Aina ei voi edes tietää, miksi on surullinen olo ja itkettää. Ystävät, etenkin pikkukarhu, yrittivät saada sammakon nauramaan jälleen, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Rottakin soitti viuluaan niin, että surullisen hahmon ritari itki yhä rajummin, kunnes rotan sydämellinen nauru alkoi tarttua muihin. Lopulta sammakko nauroi, lauloi ja tanssi ja kaikki ystävät kerääntyivät mukaan ilonpitoon.   Sammakosta ja sen ystävistä on ilmestynyt jo kaikkiaan 12 kirjaa, joissa sankari on hyvin monenlaisten inhimillisten tunteiden pauloissa. Milloin se on rakastunut, milloin sitä pelottaa. Tarinat puhuvat ystävyydestä, toinen toisensa auttamisesta, lupausten pitämisestä, itsensä hyväksymisestä ja koti-ikävästä. Max Velthuijs käsittelee eettisesti tärkeitä elämän asioita sydämellisesti lämpimän huumorin keinoin. Ystävykset sammakko, possu, ankka ja jänis ovat valmiita jakamaan niin ilot kuin surutkin, mutta tarvittaessa myös ruuan ja kodin. Kun pelottaa, on parasta tunnustaa se ja ahtautua samaan sänkyyn nukkumaan. Velthuijs on tämän hetken tunnetuin hollantilainen lastenkirjailija. Hän on graafikko, joka on ollut mukana mm. piirrettyjen elokuvien teossa. Lisäksi hän on toiminut myös opettajana akatemiassa Haagissa, jossa hän elelee poikansa kanssa. Hän pitää kiinalaisen ruuan kokkaamisesta ja shakin peluusta, mutta lapsia ja eläimiä hän rakastaa.          Carle, Eric: Panda, mitä näet siellä? Kirj. Bill Martin Jr. Kuv. Eric Carle. Suom. Tittamari Marttinen. Tammi 2003 Ainakin 5000 eläinlajia on maapallollamme vaarassa kuolla sukupuuttoon. Kirjassaan Panda, mitä näet siellä? Eric Carle houkuttelee värikkäillä vesiväripiirroksilla suojelemaan uhanalaisia eläimiä. Kymmenen eri lajia on päässyt kirjan sivuille. Mukana ovat mm. panda, kotka, puhveli ja kultatöyhtöpingviini. Lyhyistä teksteistä rakentuu hauska ketjukertomus, jossa kysymys ja vastaus seuraavat toisiaan kuten eri eläinlajitkin. Viimeiseltä sivulta löytyvät kaikki eläimet veikeästi samasta kuvasta.   Eric Carle (1929) syntyi Yhdysvalloissa, mutta lapsuutensa hän vietti vanhempiensa kotimaassa Saksassa. Jo tuolloin hän kiinnostui eläimistä. Hänen erityisiä suosikkejaan ovat toukat, ravut, hämähäkit, kameleontit ja käärmeet. Kirjailijan luomiin tunnettuihin eläinhahmoihin lukeutuvat Pikku Toukka Paksulainen, Kameleontti Kaikenkirjava ja Voittamaton leppäkerttu. Pikku Toukka Paksulaisen on nälkäinen ahmatti, jonka ruokahalu kasvaa sivu sivulta. Kirjan jokaiseen lehteen jää sen jäljiltä reikä. Toukka tarvitsee paljon ravintoa, koska siitä kuoriutuu lopulta kaunis perhonen. Eric Carle rakentaa tarinansa pala palalta ja tarjoaa lukijalle rehevän värikylläisyyden. Kirjat opastavat lasta tarkkailemaan värejä ja muotoja. Samalla ne jakavat tietoa eläimistä ja niiden kehityksestä. Sanoja kirjailija käyttää niukasti, mutta esimerkiksi tunnelmaa hän luo toistolla. Carlen kirjoja on käännetty yli 25:lle kielelle ja myyty ainakin 12 miljoonaa kappaletta.       Cole, Babette:  Kakarankasvattajan käsikirja. Suom. Raija Viitanen. Kustannus-Mäkelä 2004 Lapsen saaminen perheeseen on nyt vaivatonta. Kakarankasvattajan käsikirjassa kerrotaan, että lapsia voi tilata postimyynnistä kuten kaikkea muutakin. Kannattaa kuitenkin vielä harkita kahteen kertaan, olisiko koiran hankkiminen sittenkin parempi valinta. Jokainen toivoo tilaavansa mallilapsen, mutta saattaakin saada kehnon kakaran. Nauruhermoja kutittavan hirteishuumorin keinoin Babette Cole rakentaa sivu sivulta korostuneen vastakohdan kahden eri lapsityypin välille. Siinä missä kelpo kakara on sievä ja puhtoinen, kehno kakara "haisee mädältä kananmunalta ja silmä on mustana tappelun jäljiltä". Tuolle paksukalloiselle kersalle kuulokin välittää aivoihin vain "riiviölle mieluisia viestejä".    Kakarankasvattajan käsikirjassa kirjailija antaa tietoa kehon toiminnasta ja terveellisistä elämäntavoista. Brittiläinen, moneen kertaan palkittu, lastenkirjailija Babette Cole on kietonut terveysvalistuksen mustan huumorin viittaan. Kuvaukset menevät ällöttävyydessään ja karmeudessaan niin äärimmäisyyksiin, ettei voi muuta kuin nauraa. Kurkistus kehnon kakaran suolistoon, saa kovapintaisimman lapsen muuttamaan ruokavalionsa terveelliseksi. Cole järisyttää tarinoissaan perinteisiä rooleja ja pudottaa jalustaltaan niin mummot kuin isät ja äiditkin. Tuttuja rooleja voi katsoa hullunhauskasta näkökulmasta. Saattaa olla eduksi, jos äiti sattuu kuulumaan noitien sukuun. Kirjailija suorastaan houkuttelee lapsesta esiin halun nauraa aikuisten arvokkaalle maailmalle ja perheen sisäiselle elämänmenolle. Jokainen meistä on omalla tavallaan "vähän outo". Kirjailija on itse sekä kirjoittanut että kuvittanut suuren osan kuvakirjoistaan. Babette Cole on työskennellyt myös televisiossa piirroselokuvien tekijänä sekä postikorttien kuvittajana.         Juvonen, Riikka: Niilo, pieni joutsenen poika. WSOY 2004 Niilo, pieni joutsenen poikanen rikkoo munankuoren ennen sisaruksiaan. Emo ja isäjoutsen eivät ehdi leikkiä sen kanssa odotellessaan muiden sisarusten kuoriutumista. Syrjään jäänyt Niilo arvelee, että hän onkin oikeasti purjeveneen poikanen ja joutunut vain vahingossa väärään pesään. Se lähtee etsimään oikeaa isäänsä. Kalatiira varoittelee poikasta menemästä ulapalle, mutta Niilo ei moisille neuvoille kallista korvaansa, kunnes on liian myöhäistä. Nousee ukonilma ja aallot heittelivät sinne tänne pientä linnunpoikaa. Viime hetkessä isäjoutsen pelastaa pienokaisensa. Niilo huomaa, kuinka turvallista on oman perheen luona.    Riikka Juvonen tutustui 14-vuotiaana Chagallin töihin tämän nimikkomuseossa Nizzassa. Ne koskettivat häntä niin syvästi, että hän päätti ryhtyä taiteilijaksi. Hänen tyyliinsä vaikuttavat myös Kyproksella ja Jerusalemissa vietetyt vuodet. Opiskellessaan Prahan Taideteollisessa korkeakoulussa hän ihastui Mirko Hanákin kuvituksiin. Riikka Juvonen on kuvittanut sekä tuttuja klassikoita että uutta suomalaista satutuotantoa. Moniin kuvakirjoihin hän on tehnyt niin tekstit kuin kuvatkin. Raamatun kertomukset ovat myös aina kiehtoneet häntä, mikä näkyy mm. kirjoissa Pikku enkelin lemmikit, Paratiisin lintu sekä Pääsiäisen salaisuus. Kertomusten sanoma on lämpimän inhimillinen. Laulava susi -kirjassa uusi pentu ei alakaan ulvoa, vaan laulaa. Muut karkottavat sen pois laumasta, kunnes tajuavat, että erilaisuus on elämän rikkautta.

Lindenbaum, Pija: Henna ja harmaat sudet. WSOY 2002 Henna ja pässinpäät. WSOY 2002 Henna ja hurjat hirvet. WSOY 2004 Henna on pieni tyttö, joka on kuin kotonaan erilaisten eläinten seurassa. Lomamatkalla hän livahtaa ulos hotellista, koska ei pidä auringonotosta ja uimisesta. Rannalla hän tapaa monta pässinpäätä makaamasta maassa hikisinä ja velttoina. Muitta mutkitta hän hoitaa karvapallot kuntoon ja pitää niille jopa uimakoulun. Eräänä talvisena päivänä palattuaan pyllymäestä Hennan kotioven edessä istuu joukko hirviä, jotka ovat kyllästyneet mäenlaskuun. Koska Hennalla ei ole sisaruksia, hän päättää, että hirvet saavat olla hänen veljiään. Villeiltä eläimiltä ei leikki sääntöjen mukaan suju, sillä ne ovat hurjaa niin porukkaa, että juovatkin vessanpytystä. Kun oudot leikkitoverit viimein lähtevät, Henna huomaa, kuinka mukavan rauhallista on ilman sisaruksia. Tytön ystäviä ovat myös Niilo ja muut päiväkodin lapset. Tosin päiväkodissa Hennaa pidetään joskus vähän liiankin arkana, koska hän ei halua hypätä ojan yli tai koskea kastematoon. Eräänä päivänä hän eksyy muusta joukosta ja kohtaa lauman harmaita susia. Kuka muu tahansa olisi kauhuissaan, mutta Henna opettaa sudet leikkimään. Kauheat pedot haluavatkin mielellään rapsutuksia ja kehtolauluja.

Pija Lindenbaum on syntynyt ja kasvanut Ruotsin Sundsvallissa. Vuodesta 1979 alkaen hän on toiminut kuvittajana ja kirjailijana. Hän on saanut merkittävän August-palkinnon vuonna 2000 kirjastaan Henna ja harmaat sudet. Perusteluissa sanotaan:" Viisaasti ja rempseästi Pija Lindenbaum kuvailee, kuinka pieni tyttö saa suuren rohkeuden". Henna käyttäytyy luontevasti tilanteessa kuin tilanteessa eikä hätkähdä mitään, vaan ottaa hoitaakseen eteen osuvan eläinten porukan kuin lastenhoitaja ja virittelee leikit käyntiin. Idean Henna-kirjoihin Pija sai lapsesta, joka ratkaisee pulman kuin pulman. Tämä yhdistelmä toimii kirjoissa, koska kaikenlaiset pulmathan ovat aina ratkaistavissa ja lapset pitävät eläimistä. Kirjoissa on mukana ripaus kirjailijaa itseään sekä hänen tytärtään. Kaikki tarinat kertovat myös erilaisuudesta.

 
 

Lintunen, Martti:  Pikku biisonin tehtävä. Otava 2002 Pikku biisonin tehtävä tässä maailmassa on kasvaa ensin isoksi ja jatkaa täysikasvuisena biisonien sukua, mutta myös, kuten jokaisen meistä, yrittää tehdä tästä maailmasta inhimillinen paikka elää. Pieni biisoni voi aloittaa vaikka siitä, että kohtelee muita hyvin, sillä todellinen suuruus asuu sydämessä. Vaikka olisi kuinka suuri, voi olla sisimmältään pieni, jos kohtelee toisia huonosti. Martti Lintusen kirjassa on monta ulottuvuutta. Kertomuksen muodossa se sisältää paitsi tietoa biisoneista ja intiaaneista myös ajankohtaista asiaa luonnonsuojelusta. Sen sanoma on kirjoitettu avaraan maisemaan, jossa on kuvattuna lumisia vuorenhuippuja ympäröivine metsineen: "Niin kuin me kaikki emme olisi mahtuneet samanaikaisesti tähän maailmaan." (Pikku biisonin tehtävä s. 14-15)

Martti Lintunen on työskennellyt valokuvaajana ja kirjoittajana jo 1960-luvulta lähtien. Hänet valittiin vuoden 1998 lehtikuvaajaksi. Myös maailmanmatkaajana tunnettu kirjailija on tehnyt lapsille palkittuja kuvakirjoja. Hän on tehnyt eläintarinat Pikku Pingviinin laulu, Pikku kengurun loikka, Pikku norsun uimaretki ja Pikku kirahvin häntä. Kirjoissa limittyvät toisiinsa tarinankerronta, tieto eksoottissta eläimistä ja yleinen pohdinta elämänmenosta. Pikku kirahvi miettii erilaisuuttaan huomatessaan kaulansa pituuden, mutta tulee siihen johtopäätökseen, että kaikki ovat jotenkin poikkeavia. Pikku kenguru puolestaan haluaisi jäädä emon vatsapussiin, koska pelkää elämää. Se kuintekin huomaa, että loikkiminen on hauskaa ja maailma avara.

 
 
 

Lindgren, Barbro:  Rasavilli Piltti. Kuv. Eva Eriksson. Suom. Saima-Liisa Laatunen ja Natalia Baschmakoff. Tammi 2004 Rasavilli Piltti on voimakastahtoinen vauva, joka nukkuu kaappikellossa, kylpee pestävien astioiden joukossa tiskialtaassa tai seilaa räsymatto laivana ja suolasirotin majakkana aavoilla merillä. Äiti on toisinaan ihan uuvuksissa huolesta, kun tavoittaa lapsensa keinumasta kattolampusta tai hulahtaneena vessanpyttyyn. Piltti on tyytymätön, kun ei saa oikeaa koiraa, vaan pelkän pehmolelun. Ratkaisu pulmaan on yksinkertainen; leikkikoira muuttuu oikeaksi ja tekee vauvan kanssa unimatkan vieraille planeetoille.

Barbro Lindgren (1937-) on syntynyt Tukholmassa, jonka taideakatemiassa hän myös opiskeli. Hän on työskennellyt mm. mainospiirtäjänä. Äidin Rasavilli Piltti -kirjojen Lindgren on kertonut saaneen alkunsa 5-vuotiaan pojan ideasta. Tarinoissa säännöt, asenteet ja ennakkoluulot on pakko heittää roskakoriin, sillä vallaton vauva rikkoo todellisuuden rajat huoletta. Kun arki väistyy, alkaa seikkailu mielikuvitukseen. Teksti on runomuotoinen ja humoristinen. Kirjoillaan Lindgren tekee vauvojen vallankumouksen ja raivaa heille tilaa toteuttaa itseään. Lasten luonteeseen kuuluu uteliaisuus lähiympäristöä kohtaan, sitä ei pitäisi tukahduttaa.

 
 

Repchuk, Caroline:  Kilpasilla. Kuv. Alison Jay. Karisto 2004 Pitkäkoipiset jänikset ovat taipuvaisia haastamaan kilpikonnia kilpasille. Tällä kertaa ei ole kysymys perinteisestä jalkapatikassa matkaamisesta kotimetsässä, vaan kilpakumppanukset lähtevät takki auki suureen maailmaan. Jänis karauttaa matkaan urheiluautolla, mutta taivaltaessaan vaihtaa kulkuneuvoa moneen kertaan. Konna puolestaan valitsee kulkuneuvokseen hitaasti, mutta varmasti eteenpäin puksuttelevan valtamerilaivan.

Caroline Repchuk on riimitellyt hauskasti Aisopoksen klassikkosadun tutunparivaljakon vedonlyönnistä uudelleen. Kirjan lopussa on klassisen sadun opetus:" Ei nopeus ole niin tärkeä, kuin se, että käyttää järkeä." Caroline Repchuk on opiskellut taiteita Leedsin yliopistossa ennen kuin meni töihin kustantamoon. Nykyisin hän asuu Sussexissa. Häneltä on suomennettu myös Lumipuu -niminen lastenkirja vuonna 1997.

 
 

NAKERTELE MYÖS NÄMÄ:

Beer, Hans de: Onno huoleton pikku possu. Suom. Tanja Poskela. Lasten Keskus 2004

Bloom, Becky: Sivistynyt susi.. Kuv. Pascal Biet. Suom. Arja Kanerva. Lasten keskus 1998

Grant, Nicola: Utelias pikku possu.Kuv. Tim Warnes. Suom. Sinikka Sajama. Kustannus-Mäkelä 2004

Harvey, Amanda: Koiranelämää. Suom. Ritva Brander. SLEY-kirjat 2004

Heikkilä, Petra: Mikko Kettunen ja Ahmatti. Lasten keskus 2003

Kunnas, Mauri: Ujo Elvis: Tassulan tarinoita 1. Otava 2003

Lindgren, Astrid: Astrid Lindgrenin rakkaimmat sadut. Kuv. Ingrid Vang Nyman, Björn Berg, Ilon Wikland. WSOY 2002

McAllister, Angela: Jape Jänis saa auton. Kuv. Sue Porter. Suom. Sinikka Sajama. Kustannus-Mäkelä 2004

McNaughton, Colin: Pusuja Nasulle. Suom. Raija Viitanen. Mäkelä 2002

Moost, Nele: Kaikki riidoissa! mutta pian taas sovitaan. Kuv. Annet Rudolph. Suom. Ritva Brander. SLEY-kirjat 2004

Weninger, Brigitte: Iso pasi, pieni Pasi. Kuv. Eve Tharlet. Lasten Keskus 2004

Wilkon, Piotr: Oli kerran kissaperhe. Kuv. Józef Wilkon. Suom. Kaarina Helakisa. 3.p. Lasten Keskus 2004

Wliis, jeanne: Minä vihaan koulua. Kuv. Tony Ross. Kustannus-Mäkelä 2004