 |
|
Koski, Mervi: Tihunen: Pikku piskin kronikat. Kuv. Tommi Musturi. Karisto 2003. Paimenkoira Tihunen- virallisesti Triamus Jewel Crianza´s - vartioi kaikenkarvaista laumaansa tiukalla tassunotteella. Joskus kuriin on pantava pihi isä Loikkakoipi, joskus tulinen äiti Tättähäärä tai lähes kaikkea ja kaikkia vastustava sisko Vastarintaliike. Perheen veljesten kepposissa ei pysy mukana edes koirakaan. Tiibetinterrieri Tihusen tassunotteessa arkiset toilaukset muuttuvat seikkailuksi. Luuranko-mummo on niin moderni, että ostaa täräyttää bootsit ja ahmii suupielet ketsupissa hampurilaisia... Kirja kuvaa riehakkaasti nykyaikaista elämänmenoa. |
 |
Hämeenlinnalainen Mervi Koski (1955) on koiraihminen päästä varpaisiin. Pieni karvaturri seuraa kannoilla, minne ikinä tie viekin. Tarinoita koirista ovat pöytälaatikot pullollaan, sillä vuosikausia kirjailija on kulkenut muistiinpanovihko ja kynä taskussa. Aikaisemmin Mervi Kosken kynänjälki on näkynyt lasten- ja nuortenkirjoista ja -kirjailijoista kertovissa tietoteoksissa. Hän kirjoittaa myös kolumneja Hämeen Sanomien kulttuurisivulle. FM Mervi Koski on opiskellut Tampereen yliopistossa, mutta minkäänlaiseen akateemisuuteen hän ei teoksillaan pyri, vaan hänen sydämenasiansa on saada lapset kiinnostumaan lukuharrastuksesta ja kirjallisuudesta tavalla tai toisella, vaikkapa esittelemällä kirjailijoita ja kutittelemalla nauruhermoja Tihus-jutuilla. |
|
Colfer, Eoin: Legenda Pottu-Mäkisestä. Kuv. Tony Ross. WSOY 2005
Kun viisi rasavilliä poikaa asuu saman katon alla, on itsestään selvää, että sadepäivinä sisällä on tukalaa. Kun kaveritkin vielä tulevat kylään, melu on korvia raastavaa. Talo on kuin hullujenhuone. Ei siis ole ihme, että vanhemmat päättävät viedä lapsensa sivistymään hiljaiseen kirjastoon, jossa he eivät pääse tekemään pahojaan. Huhujen mukaan kirjasto on vaarallinen paikka, koska sitä vartioi kirjastonhoitaja Pottu-Mäkinen, joka haistaa kepposet jo kaukaa. Hänen kerrotaan piilottelevan tiskin alla kaasulla toimivaa perunapyssyä. Perunasta saa se, joka vikuroi eikä tottele määräyksiä. Voiko kirjastosta selvitä hengissä? |
 |
Eoin Colferin on irlantilainen kirjailija. Hän työskenteli 15 vuotta opettajana pienessä kotikaupungissaan Wexfordissa, jossa hän asuu vaimonsa ja poikansa kanssa. Kun Artemis Fowl –kirjasarja saavutti menestystä hän ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi. Colfer on aina ollut kiinnostunut Irlannin historiasta ja tarinaperinteestä. Myös kirjailijan isä oli opettaja. Eoinilla oli neljä veljeä kuten Legenda Pottu-Mäkisestä kirjan päähenkilölläkin. Olikohan paikallisessa kirjastossa myös Pottu, jonka ”rystyset olivat isot kuin tammenterhot” ja ”jonka ”harmaa tukka oli vedetty tiukasti nutturalle”. |
|
Chatterton, Martin: Paha Piski ja hirveä Hollywoodin häslinki. Suom. Sari Luhtanen. Tammi 2003 Paha Piski ja rajut jamit marsissa. Suom. Sari Luhtanen. Tammi 2003 Paha Piski ja pressan polven kirous eli miten vainusin vilpin ja nostin reippaasti jalkaa. Suom. Sari Luhtanen. Tammi 2004 Paha piski ei ole uskollisuuden perikuva eikä ihmisen paras ystävä. Se on rakkien rakki, joka asuu koiratarhan kuolemaantuomittujen siivessä. Täpärästi se kerta toisensa jälkeen pelastaa nahkansa sillä edellytyksellä, että pystyy osoittamaan erikoisen kyvykkyytensä kerta toisensa. Siitä leivotaan kosmoksen ihmekoira, joka lentää seikkailulle Marsiin, jonka asukkaat ovat vaarallisia mutanttimirrejä. Pahan piskin on määrä myös lunastaa odotukset Hollywoodin elokuvien supertähtenä, mikäli se hamuaa kunniaa ja julkisuutta. Valkoinen talokaan suihkuseurapiireineen ei ole sille vieras. Se maistaa makeaa elämää limusiinien ja loiston keskellä. Tuo luunpurija elää kuin veitsen terällä, koska epäonnistuminen merkitsee virumista kalterien takana. |
 |
Martin Chatterton yhdistää mielellään huumorin ja tarinankerronnan. Hänen mielestään viihtyminen kirjan parissa on tärkeää. Kirjailija uskoo, että lapsissa on tulevaisuus. Heitä pitää kasvattaa hyvin, mutta myös antaa heille huoleton lapsuus. Hän itse piti lapsena mm. Richard Scarryn ja Enid Blytonin kirjoista. Hän on piirtäjä, joka on työskennellyt monenlaiselle medialle. Chattertonin hauskat piirrokset ja sarjakuvat ovat levinneet mm. sanomalehtiin ja televisioon. Kirjailija on syntynyt Liverpoolissa. |
|
Finne, Jalmari:
Kiljusen herrasväki. Kuv. R. Rindell. 2.p. Otava 1994 Kiljusen herrasväki juhlahumussa. Kuv. R. Rindell. 2.p. Otava 1994 Kiljusen herrasväki kiertueella. Kuv. R. Rindell. 2.p. Otava 1994 Kiljusen herrasväen paluu. Kuv. R. Rindell. 2.p. Otava 1994 Kiljuset ovat hyväntahtoisen pontevaa porukkaa. Lyhyt ja lihava isä on ottanut itselleen pitkän ja laihan rouvan. Perheeseen kuuluu myös kaksoset Luru ja Hömppä sekä aina mukana seuraava villakoira Pulla. Lapsille ei vallattomuudesta ajan kasvatusperiaatteiden mukaan "korvapuusteja" jaella, vaan ilosta kiljahdellen kaikki syleilevät toisiaan, kun jälkikasvu on selviytyneet ehjin nahoin kolttosistaan. Kiljuset aiheuttavat mellakan minne ikinä menevätkin. Mukaan liittyy suuri joukko kaikenlaista väkeä kuten sotaväki, palokunta tai 876 kissaa. Aikanaan Kiljus-kirjat toivat huiman vastakohdan opettavaisille lastenkirjoille. Niiden railakas elämänote on yhä ajankohtainen. |
 |
Jalmari Finne (1874-1938) kirjoitti elämänsä aikana yli 50 teosta, mutta Kiljusen herrasväki -sarjaa hän piti ehdottomasti tärkeimpänä tuotantonaan. Kiljusista onkin otettu jatkuvasti uusia painoksia. Asiat, jotka kirjailija aikuisten kirjoissaan esittää saarnaavasti, muuttuvat herrasväen seikkailuissa myönteiseksi voimaksi ja hauskaksi hupailuksi. Tarinat saivat alkunsa, kun Finneä pyydettiin kirjoittamaan lastenlehti Pääskyseen. Häneltä pyydettiin kertomuksia perheestä, jonka vanhemmat olisivat yhtä valmiita hullutteluun kuin lapsetkin. |
| Pilkey, Dave:
Kapteeni Kalsari seikkailee. Suom. Jaana Kapari. Tammi 2002 Kapteeni Kalsari ja puhuvat pöntöt. Suom. Jaana Kapari. Tammi 2002 Kapteeni Kalsari ja professori Poksupöksyn piinalliset puuhat. Suom. Jaana Kapari. Tammi 2003 Kapteeni Kalsari ja ulkoavaruuden uskomattomat uskomattoman keljut keittiötädit. Suom. Jaana Kapari. Tammi 2003 Kaksi upeaa poikaa, Erno ja Huuko pitkästyvät koulussa. Siksi he elävöittävät arkipäiväänsä vitsailemalla, kujeilemalla ja aiheuttamalla muutenkin sekasortoa. Pojat keksivät omatekoiseen sarjakuvaansa pullean, alushousuihin pukeutuneen Kapteeni Kalsarin. Kun joku napsauttaa sormillaan, rehtori Kruppi muuttuu tuoksi lentäväksi supersankariksi. Hänen kykyjään tarvitaan, kun avaruusoliot soluttautuvat kouluun tai kun hullu tiedemies Peppe P. Poksupöksy ohjailee jättirobottiansa. Neuvokas Kapteeni Kalsari on mies, joka voittaa puhuvat pöntöt ja Tri Vaipan. Hänen henkilöllisyytensä on niin salainen, ettei hän itsekään tiedä sitä. |
 |
Kun muut pojat pelasivat jalkapalloa, kirjailija Dav Pilkey istui sisällä piirtämässä eläimiä, hirviöitä ja supersankareita. Nyt hänen luomansa antisankari Kapteeni Kalsari niittää mainetta ja kunniaa suositun kirjasarjan sivuilla. Selkeästi taitetut tarinat koostuvat sekä sarjakuvista että suorasta kerronnasta. Tapahtumissa on hullunhauskaa huumoria. Onkin sanottu, että jo lapsena Dave oli niin iloluontoinen, että nauroi unissaankin. Amerikkalainen Dave Pilkey syntyi 1966 Clevelandissa. Vuonna 1984 hän meni opiskelemaan Kent State -yliopistoon. Siellä eräs professori huomasi hänen kirjalliset kykynsä ja kehotti häntä kirjoittamaan kirjoja. Niin Pilkey alkoi työstää ensimmäistä lastenromaaniaan. Kirjailija on sanonut, että se oli jännittävintä aikaa hänen elämässään. |
| Marttinen, Tittamari:
Elsan ja Eetun erikoistapaukset Elsan ja Eetun tähdenlennot. Elsan ja Eetun harharetki. Kuv. Virpi Talvitie. tammi 2003 Elsa ja Eetu ovat arjen sankareita, joiden puuhat saavat usein huvittavia käänteitä. Kaksosten elämä on leipomista, kaupassakäyntiä, liukumäkeä ja luistelua. Vanhemmat pääsevät sisarusten mukana jopa öiselle leijojen lennätysretkelle. Tekevälle sattuu eikä kommelluksilta voi välttyä. Kun Elsa ja Eetu lähtevät keskenään junalla mummolaan, he löytävät itsensä väärästä kaupungista. Yhdessäolokaan ei ole pelkkää auringonpaistetta. Kukaan ei aina jaksa olla hyväntuulinen eikä varsinkaan silloin, kun rinnassa tuntuu pieni sisarkateuden pistos. Vauhtikaksoset ovat saaneet oman runokirjansakin Elsan ja Eetun temppulinna, jossa on loruiltu Sporttimummosta ja monesta muusta humoristisesta tyypistä. |
 |
|
Tittamari Marttisen (1968-) sankareita ovat kaksosten lisäksi mm. Taneli Kaneli ja Severi. Kirjailija on tehnyt lastenromaaneja niin pienemmille lukijoille tarkoitettuun helppolukuiseen Keltanokka-sarjaan kuin varttuneemmille lukijoille suunnattuun Kirjava kukko -sarjaankin. Hän on sepittänyt myös koko joukon lastenrunoutta. Lapsena oleminen on kirjailijan mukaan:"... iloista hömpöttelyä, kommelluksia, meteliä ja räminää." Hauskanpito ja riehuminen kuuluu lapsen olemukseen luonnostaan. Tittamari Marttisen perheeseen kuuluu neljä lasta, joiden kanssa matkatessa sattuu ja tapahtuu. Toisinaan kirjailija ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Kirjastaan Elsan ja Eetun erikoistapaukset Tittamari Marttinen sai Arvid Lydecken palkinnon. Kirjailija toimittaa lasten omaa kirjallisuuslehteä Vinskiä. |
| Parvela, Timo:
Ella Lapissa. Tammi 2003 Ellan luokka on lähdössä palkintomatkalle ulkomaille, mutta päätyykin kaikille yllätykseksi Lappiin. Vielä kummallisempaa on se, että opettaja kutsuu joulupukkia isäkseen. Onko opettaja siis tonttu? Tontuksi opettaja on liian pitkä, joten oppilaat päättelevät, että opettaja on "joulupukin kili". Ellan luokka on ehtinyt monenmoisiin seikkailuihin Kirjava Kukko -sarjassa. Kun opettajasta tulee tosi outo punastelija ja hän saa salaperäisiä kirjeitä, oppilaiden on syytä epäillä, että häntä kiristetään. Tapaus saa vielä kummallisemman lopun, kun ope menee naimisiin kiristäjänsä kanssa. Hilpeä luokka vierailee teatterissa, yökoulussa ja luokkaretkellä. Kesäleirillä, jossa opettaja on hermolomalla, oppilaat jäljittävät karmeaa lopettajaa, joka murhaa ja opettaa yhtä aikaa. |
 |
Nauruntäyteisissä Ella-kirjoissa on rutkasti koulun maailmaan liittyvää tilannekomiikkaa ja hauskaa sanailua. Oppilaat tekevät hullunkurisia johtopäätöksiä tapahtumista ja väärinymmärryksiä sattuu. Kirjailija Timo Parvela (1964) on itsekin opettaja. Puhuukohan kirjoissa kokemuksen syvä rintaääni? Ella luokkaretkellä sai Arvid Lydecken -palkinnon vuonna 1997. Timo Parvela on tunnettu myös Ansa ja Oiva -kirjoistaan. |
| Sempé-Goscinny:
Pikku Nikke. Suom. Kimmo Korhonen. 5.p. WSOY 2004 Nikke ja nenä. Suom. Kimmo Korhonen. 6.p. WSOY 2001 Nikke kesälomalla. Suom. Kimmo Korhonen. 4.p. WSOY 1995 Nikke ja kostajien sakki. Suom. Kimmo Korhonen. 3.p. WSOY 1993 Pikku-Nikke -sarja osoittaa, kuinka vallattomia seikkailuja ja kommelluksia voi kokea arkisessa ympäristössäkin. Niitä sattuu kotona, koulussa ja lomalla. Kirjoissa Nikke kertoo itse mitään salaamatta niin ilonsa kuin surunsakin. Huumoria riittää jokaiseen juonenmutkaan. Aikuiset ovat niin kaavamaisia, että huvittavia tilanteita syntyy väkisinkin. Opettajat ja vanhemmat suuttuvat helposti, kun jäävät neuvottomiksi lasten edessä. Isä piiloutuu sanomalehtensä taakse ja äiti nalkuttaa. Yhdessä vanhemmat kiistelevät lastenkasvatuksesta. Kasvatusmielessä isä ottaa osaa poikien peleihin ja puuhiin. Kun kukaan ei suostu Cowboy ja intiaani -leikissä intiaaniksi, joka sidotaan puuhun, isä suostuu. Siellä hän irvistelee yksikseen yhä, kun toiset ovat aikoja sitten menneet kotiin. |
 |
Kaikkihan tuntevat sellaiset sarjakuvasankarit kuin Lucky Luke, Asterix ja Ahmed Ahne. Ranskalainen toimittaja ja kirjailija René Goscinny (1926-1977) on sovitellut sanat heidän suuhunsa. Hän on myös hauskojen Pikku Nikke -tarinoiden tekijä. Yhdessä Jacques Sempén kanssa hän keksi hulvattomia koulukertomuksia. Sempé piirsi ensimmäiset kuvat sarjaan vuonna 1960. Goscinny syntyi Pariisissa, mutta jo kaksivuotiaana hän muutti perheensä mukana Argentiinaan. 19-vuotiaana tuo kunnianhimoinen nuorukainen muutti setänsä luokse Yhdysvaltoihin haaveenaan päästä sarjakuvapiirtäjäksi Walt Disneylle. Hän kunnostautuikin ensin piirtäjänä mm. kuuluisassa Mad-hupilehdessä. Vähitellen hän siirtyi kuvittamisesta tekstintekoon. Sempé (1932) puolestaan oli itseoppinut piirtäjä, josta kehittyi kansainvälistä mainetta niittänyt karikatyristi. Yhdessä näistä kahdesta taiteilijasta tuli sopiva työpari, joka lähti lapsen asialle. |
| Olsson, Sören - Jacobsson, Anders:
Lasse ja teinihirviö. Suom. Tuula kallioniemi. Otava 2004 Lassesta kertovia kirjoja on ilmestynyt lähes parikymmentä. Suomeksi touhukas poika seikkaili ensimmäisen kerran kirjassa Lasse, ekaluokkalainen (1993). Sen jälkeen hän on ehtinyt sarjan eri osissa toimia superkyttänä, tavata hämärämiehen, hurmata likkoja, käydä yökylässä Sophien luona ja listata suuret rakkautensa. Lassen arkipäivää ovat koulun tapahtumat ja lomat. Hänen isänsä on armoton tunari, mutta onneksi tämän pinna venyy. Kun isä täyttää pyöreitä, hän vie perheensä hiihtokeskukseen lomalle. Siellä ei ole helppoa tehdä vaikutusta tyttöihin, kun sukset menevät jatkuvasti ristiin. Kotonakin on pulmia ratkaistavana, koska mukavasta isosta siskosta kehkeytyy teinihirviö, joka äyskii ja tiuskii pienemmilleen. Lasse on leppoisa luonne, mutta hän pitää pintansa tilanteessa kuin tilanteessa. |
 |
Ensimmäisen kerran ruotsalainen yleisö kuuli vuonna 1983 ekaluokkalaisesta Lassesta, ruotsalaisittain Sunesta, paikallisradiosta. Anders Jacobsson kirjoitti pojan puuhista ja äänitti tarinan kotistudiossaan. Pian radiosta soitettiin ja pyydettiin lisää juttuja. Anders keräsi kirjoittamansa jutut yhteen ja lähetti kustantajalle, joka kuitenkin hylkäsi käsikirjoituksen. Nuori lupaus ei antanut periksi ja viimein löytyi kustantaja. Jutut kuvitti Andersin serkku Sören Olsson, joka oli aina kurkkimassa selän takana eikä malttanut pitää hyppysiään irti teksteistä. Lopulta serkukset alkoivat kirjoittaa tekstejä yhdessä. |
| Ambjørnsen, Ingvar:
Rin Tin tei –sedän perintö. Kuv. Per Dybvig. Suom. Katriina Savolainen. Tammi 2003 Toraisat toverit. Kuv. Per Dybvig. Suom. Katriina Savolainen. Tammi 2004 Huolestunut kaupunkilaiskoira Samson ja kissa Roberto viettävät kurjaa elämää vuokrakämpässä kaupungin laidalla. Vilu ja nälkä ovat ainaisia seuralaisia, kunnes posteljooni possu tuo kirjeen. Samson on perinyt Vuononväikkeen täysihoitolan kaukaiselta sedältään. Kissa ja koira laittavat remonttisaukon avustuksella paikan kuntoon ja taloon alkaa saapua persoonallisia eläinvieraita. Mutkitta ei kaikki suju, sillä isäntäväki saa pelätä, että vieraat napostelevat aterialla poskeensa toinen toisensa. On myös selvitettävä kadonneen Pärre Riesan arvoitus. Miten isäntäväki pärjää punkkarivaristen bändin kanssa? |
 |
Norjalainen kirjailija Ingvar Ambjørnsen osaa veistellä hulvatonta tilannekomiikkaa Samson ja Roberto –trilogiassa. Perinteiseen tapaan hän antaa eri eläinhahmoille inhimillisiä piirteitä mutta sijoittaa tapahtumat nykyaikaan. Esimerkiksi vanha opettaja on kärttyinen kalkkuna. Aikaisemmin kirjailija on tullut tunnetuksi siitä, että hän aloitti kokonaan uuden nuortendekkariaallon, jossa hän yhdisti yhteiskuntakriittisen suhtautumisen, ajankohtaiset ongelmat ja dekkarin ainekset. Kirjailija syntyi pienessä Larvikin kaupungissa. Nuorena hän vietti kiertolaisen elämää nukkuen makuupussissa ilman vakituista kotia tai työpaikkaa. Nykyisin hän asuu Hampurissa vaimonsa kanssa. |
| Egner, Thorbjörn:
Kasper, Jesper ja Joonatan: kolme iloista rosvoa. Suom. Aila Meriluoto. 12.p. WSOY 2001 Iloiset rosvot ovat valinneet majapaikakseen rauhallisen Kardemumman kaupungin. Kaikki muut noudattavat siellä lakia ja järjestystä paitsi nuo öisillä retkillään kulkevat veitikat. Tunnetuksi tullut rosvolaulu kertoo näiden enemmän tai vähemmän kunniallisten ryöväreiden periaatteista:” On kaikki kansa pötköllään, vain rosvot raataa työssä. Kun pakko on niin siepataan, tarpeetont ei milloinkaan”. Eräänä päivä iloiset konnat tarvitsevat taloudenhoitajan ja erehtyvät sieppaamaan Sohvi-tädin. Tomera täti leipoo muutakin kuin pullaa, hän kaulitsee rosvoista mallikelpoisia kansalaisia. Kertomuksen loppuun tulee mukaan myös romanttista vipinää. |
 |
Egner oli norjalainen lastenkirjailija (1912-1990), kuvittaja ja säveltäjä. Yleisön tietoisuuteen hän nousi, kun hänen tekstejään alettiin lukea radiossa. Hänen kirjansa Satu hammaspeikoista kertoo, miten peikot rakentavat linnojaan pienen pojan suuhun. Egnerin onkin sanottu olevan peikkomies sanoin, kuvin ja sävelin. Lähes 50 vuotta sitten kirjailija marssitti esiin iloiset rosvonsa. Tarinaa voi nykyisin lukea ainakin 20 kielellä. Tapahtumien kulussa riittää iloa ja huumoria, vaikka henkilöt kuinka yrittäisivät näyttää vakavilta ja asiallisilta. Kirjailija halusikin tehdä hengeltään myönteisiä tarinoita ja loi onnellisia fantasiamaailmoja. |
| Sommer-Bodenburg, Angela: Pikku vampyyri -sarja. Kuv. Amelie Glienke. Otava
Pikku vampyyrin syntymäpäivät. Suom. Leena Viljakainen. Otava 2003 Pikku vampyyri polveutuu Rydiger von Schlottersteinin suuresta suvusta. Hän ystävystyy seikkailunhaluisen Anton pojan kanssa, jolle esittelee maineikasta sukuaan mm. suursyömäri-tätinsä hautausmaalla kuten kunnon verenimijälle kuuluu. Vampyyri ja poika ovat ystäviä. Jos lukija samaistuu vampyyriin, hän voi mielin määrin kiukutella, oikutella, olla vaihtamatta vaatteita ja syödä mitä lystää. Antonin kautta hän taas voi kokea omia pelkojaan. Lukijalle jää kuitenkin aina purtavaksi pieni pähkinä, pystyvätkö Pikku vampyyri ja hänen verenhimoiset sukulaisensa pitämään hyppysensä erossa ihmisystävästä. |
 |
Saksalainen kirjailija Angela Sommer-Bodenburg on osunut vampyyri-aiheisella kirjasarjallaan ajan hermoon. Koskaan ei ilmesty liikaa tarinoita, joissa on sopiva sekoitus pelkoa ja naurua. Pikku vampyyreissa lomittuvat vanhojen tarinoiden ainekset nykyaikaan. Kirjailija tuntee oman lukijaryhmänsä, koska hän on toiminut 12 vuotta peruskoulun opettajana Hampurissa. Nykyisin hänen kotinsa on Kaliforniassa. |
| LISÄÄ MAISTIAISIA: |
| Kurenniemi, Marjatta: Onnelin ja Annelin kootut kertomukset. Kuv. Maija Karma. WSOY 2003 |
| Lindgren, Astrid: Eemelin kootut metkut. Kuv. Björn Berg. 18.p. WSOY 2003 |
| Peppi Pitkätossu. Kuv. Ingrid Nyman. Suom. Laila Järvinen. WSOY 2002 |
| Vaahteramäen Eemeli. Suom. Aila meriluoto. 15.p. WSOY 2000 |
| Nilsson-Brännström, Moni: Tsatsiki ja Rezina Kuv. Pija Lindenbaum Tammi 2003 |
| Nopola, Sinikka ja Tiina: Heinähattu ja Vilttitossu -sarja . Kuv. Markus Majaluoma. Tammi. |
| Nopola Sinikka ja Tiina: Risto Räppääjä -sarja. Kuv. Aino Havukainen & Sami Toivonen. Tammi |
| Nöstlinger, Christine: Mini-sarja. SLEY Mini rakastuu. SLEY 2004 |
| Whybrow, Ian: Pikku suden ilkeilykirja. Kuv. Tony Ross. Tammi 1996
Pikku Suden urotekokirja. Kuv. Tony Ross. Tammi 1998 Pikku suden aaveakatemia kauhukakaroille. Kuv. Tony Ross. Tammi 2002 |
| Pullman, Philip: Olin rotta!, eli, Punaiset kengät. Tammi 2003 |
| Saarinen, Teemu: Konstaapeli Pamppu. Kuv. Pentti Otsamo. Otava 2003 |
| Saarinen, Teemu: Unskin hattutemppu. Kuv. Pentti Otsamo. Otava 2002 |
| Sindt, Ulf: Kummitukset ja vampyyrit Kuv. Magnus Bard Schildt 1998 |
 |