Lukevaa elämää
vk 23

” EN VOI KUVITELLA ELÄVÄNI ILMAN KIRJOJA!”

Kirjat ovat astuneet elämääni syntymähetkelläni. Sain onnekseni syntyä kahden maalaiskylän opettajan perheeseen. Heidän elämäänsä kirjoittaminen ja lukeminen kuuluivat tärkeänä osana.

Koti oli pullollaan kirjoja. En muista milloin opin lukemaan, mutta kai melko varhain. Omakotitalomme vintillä olivat kaikki seinät kirjahyllyä. Koska sisarukseni olivat paljon minua vanhempia, oli kotikirjastossa lasten-, nuorten ja aikuisten kirjallisuutta. Se vintti oli aarreaittani. Ei tarvinnut kirjakauppaan mennä. Mieleeni siltä ajalta ovat jääneet esim. Pikkunaisia, Andersenin sadut, Ollin oppivuodet yms.

Jo silloin eläydyin kirjojen maailmaan, kuten vielä nytkin teen. Olisin muuten ollut hyvin yksinäinen lapsi, kun ei kotona ollut sisaruksia enää. Muistelen, että jotkut kirjoista tuli luettua useaankin kertaan.

Kun sitten vanhempani vaihtoivat taloa, he valitettavasti lahjoittelivat kirjat pois suurimmaksi osaksi. Vain kaikkein arvokkaimmat seurasivat mukanamme uuteen kotiin. Olin silloin 13-vuotias. Ja koulun muuttuessa oppikouluksi lukuharrastukseni väheni. Onneksi isä luki siihen aikaan kotona iltaisin ääneen uusimpia kirjoja, Väinö Linnan teoksia esimerkiksi.

Tuohon murrosikään kuuluivat nuorisolehdet yms. Mutta parinkympin kieppeillä aloin taas lukea, nyt kirjat olivat enimmäkseen rakkausromaaneja tai historiallisia romaaneja. Toisaalta nuohan ovat aika lailla usein sama asia.

Lasten synnyttyä lukeminen jäi vähäksi aikaa ihan ajanpuutteen takia. Silloin oli niin paljon muuta touhua elämässä. Kunnes kolmenkymmenen kieppeissä kiinnostuin runoista saatuani jollakin työpaikan kurssilla palkinnoksi runokirjan. Vasta silloin tajusin, miten runoihin on lyhyessä ja ytimekkäässä muodossa tallennettu elämänviisautta ja tunteita koko kirjo sekä elämä kehdosta hautaan. Luin ja itkin!

Se vaihe oli elämässäni myrskyinen ja muutoksia täynnä. Jälkeenpäin tajusin, kuinka runous kantoi ja lohdutti minua. Kuinka se auttoi minua oivaltamaan asioita. Runot ovat jääneet elämääni, lueskelen niitä silloin tällöin. Varsinkin omia lempirunojani.

Elämäni muuttui tuolloin ja ”uuden elämän” alettua oli taas kaikenlaista touhua, joten en paljon lukenut silloin. Kuitenkin elämän tasaannuttua ja asetuttua uomiinsa vanha harrastus nosti taas päätään ja kirjat palasivat elämääni.

Nyt tuli henkisen kasvun kausi, jolloin näytti, että suorastaan kompastuin oikeisiin kirjoihin tai joku kävi kantamassa ne minulle kotiin. Luin ja nautin siitä. Sellainen kirjoihin kompastelu on jatkunut siitä asti, aihepiirit ovat vaihdelleet. Myös lehtien kirja-arvostelut pongahtavat näkökenttääni, joten kyseinen kirja on hankittava heti!

Uusi avaus oli, kun aloin lukea elämäkertoja. Muistan elävästi, miten itkin lukiessani esim. Edith Piafin elämästä. Se kosketti minua kovin silloin. Liekö omat kokemukseni kumpuilleet siitä myös muistiini? Edelleen elämäkerrat ovat suosiossani ja viimeisimmät lukemani ovat olleet Marilyn Monroen, Pavarottin ja Elviksen tarinat. On ollut toki monia muitakin, Äiti Teresa esimerkiksi, mutta aina ko. henkilön on täytynyt olla minulle jotenkin tärkeä omalla sarallaan, ennen kuin olen hankkinut tuon elämäkerran lainattavakseni. Samoin kiinnostuttuani jostain kulttuurista, tai etenkin naisten asemasta siinä kulttuurissa, olen lukenut esim. Irania, Afganistania ja Saudi-Arabiaa koskevat kirjat, jotka olen saanut käsiini.

Viimeisimpinä henkisen alueen kirjoina olen nyt lähivuosina lukenut Tommy Hellstenin ja Paulo Coelhon tuotannon. Muutenkin aika usein luen kirjailijan kaikki saatavilla olevat teokset, kun ihastun ensimmäiseen lukemaani. Mika Waltarin tuotannon luin jo kauan sitten ja Sinuhe egyptiläinen teki unohtumattoman vaikutuksen minuun.

Viimeisimmät vuodet on työtahtini ollut aika tiukka, joten ajauduin dekkarikirjallisuuden pariin. Minulla on onneksi ystävä, joka on aina antanut vinkkejä laadukkaista kirjailijoista. Ja koska olen ehdoton Italian ystävä, niin yksikään Donna Leonin kirja ei ole jäänyt lukematta. Alexander McCall Smith on vienyt minut lumoaville matkoille Mama Ramotswen maailmaan ja Afrikkaan. Sujata Masseyn viemänä olen voinut matkustaa Japaniin ja tutustua sen kulttuuriin. On monia muitakin dekkarikirjailijoita, joiden kirjojen ilmestymistä odotan joka vuosi innokkaana.

Työasioiden tiimoilla lukemani kirjat ovat olleet enimmäkseen terveyttä ja ihmisen hyvinvointia käsitteleviä, niitäkin on tullut melkoisesti luettua tietenkin.

Huomaan hyvin selvästi miettiessäni lukutottumuksiani, että erilainen kirjallisuus on ollut esillä eri elämänvaiheissa ja eri tunnetiloissa. Henkinen kirjallisuus nostaa toiseen ulottuvuuteen. Runot saavat tunteet pintaan ja niiden kautta on helpompi selvittää omia tunteitaan, kun taas dekkarit auttavat usein pääsemään pois arjen kiemuroista. Samoin toimivat tietenkin romaanit ja elämäkerratkin.

Tällä hetkellä, tässä elämänvaiheessa tuntuu että kirjoja on aina pino pöydällä ja kotityöt saavat odottaa, mutta se on ihan hyvä asia. Olen sen ajan lapsi, jolloin ei vielä televisiota ollut kotonani, eivätkä vanhempani sitä myöhemminkään hankkineet jostain syystä. Niinpä se ei näyttele suurtakaan osaa elämässäni. Nautin paljon enemmän lukiessani ja eläytyessäni lukemaani!

Eläkeikäni lähestyy ja uskon, että lukuharrastus ei ainakaan vähene, päinvastoin!

Marja-Leena Norisalo