Lukevaa elämää
vk 24

Lukevaa elämää – kirjojen ja lehtien ahmimista

Opin lukemaan nelivuotiaana. Kun isä luki sanomalehteä pöydän ääressä, niin minä istuin vastapäätä ja luin otsikkoja ylösalaisin. Vieläkin osaan tuon taidon, vaikka harvemmin sitä tarvitsen.

Lapsuudessani Viialan kirjasto järjesti satutunteja, joissa kirjaston täti luki meille. Toki itseksenikin tutustuin kirjoihin: Norsu Babariin ja Tintin seikkailuihin. Sitten nuorten seikkailusarjoihin, kuten Viisikkoihin. Ahmin kirjaston lastenosaston kirjat niin, että sain ”alaikäisenä” alkaa lainata aikuisten puolelta, kun muutoin ei enää löytynyt mieleistä luettavaa.

Kirjasto järjesti lapsille myös tietokilpailuja, joihin vastaukset piti etsiä tietokirjoista. Näin käsikirjasto ja tiedonhaku tulivat tutuiksi. Kirjasto oli lapsuudessani ja nuoruudessani paikka, jonne oli myös helppo poiketa lukemaan lehtiä ja jossa aina tapasi tuttuja. Opiskeluaikana kotipaikkani kirjastosta sai kaukolainoina tenttikirjat paljon helpommin kuin yliopiston kirjastosta.

Jo nuorena innostuin historiasta. Ahmin historiallisia romaaneja – ne kiinnostavat vieläkin. Nykyisin luen kyllä vakavampaakin historiaa. Suomen historia kiinnostaa, erityisesti sisällissodan aika. Olen toiminut matkailuoppaana 25 vuotta, joten historian ohella olen lukenut paljon kotiseutuun liittyvää aineistoa ja seurannut tarkkaan ajankohtaistapahtumia.

Aamun ensimmäiset hetket kuluvat lehden parissa. Töissä kahvitauolla vilkuilen sanomalehtiä ja oman alan aikakauslehtiä. Illansuussa kotona pöydän ääressä jatkuu lehtien luku ja vielä sängyssä tartun kirjaan tai lehteen. Viikonloppuisin on mukava, jos voi lukea romaania tuntikausia.

Mieleisen kirjan löydän kirja-arvostelusta, uutuuskirjaluettelosta tai ystävän suosituksesta. Silloin otan ylös tekijän ja kirjan nimen. Kiikutan lappusen kirjastoon, kun sinne on muutenkin asiaa, ja teen varauksen kirjasta. Toki usein kirjaston uutuushyllystäkin löytyy lainattavaa. Kotiin ostan kirjoja vain silloin tällöin: enimmäkseen sanakirjoja ja historiaan liittyviä teoksia. Aikakausi- ja sanomalehtiä tulee kotiini runsaasti.

Luen monta tuntia päivässä. Se avartaa maailmaa, antaa uusia virikkeitä ja mielikuvia. Vapaa-ajalla lukeminen on vastapainoa työnteolle. Kun on samanaikaisesti meneillään useampi kirja ja lehti, niin niistä löytää aina mielentilaan sopivaa luettavaa. Ja jos ei löydä, niin sitten voi lähteä kirjastoon…

Pirjo Virtanen
Erikoissuunnittelija, Hämeenlinna