Lukevaa elämää
vk 26

Lukevaa elämää!

Lukuharrastus on alkanut meidän suvussamme aivan pienenä. Meillä on nyt viisi lastenlasta ja he lukevat hämmästyttäviä määriä hyviä nuortenkirjoja vaikka heillä onkin monia harrastuksia.

Omalta osaltani on sanottava, että synnyin köyhään perheeseen Hämeenlinnan Hallituskatu 4:ssä. Talon isäntänä oli Lassila, jonka toinen tytär oli työssä Suomalaisessa kirjakaupassa. Heiltä saimme usein lastenkirjoja ja sarjakuvia. Muistan hyvin Mikki Hiiren ja Pekka Töpöhännän ja H.J. Andersenin sadut. Myöhemmin Tarzan-kirjat, Aaro Hongan teokset. Myöhemmin tulivat venäläiset kertojat ja erikoisesti mieleeni jääneet Rikos ja rangaistus ja Karamazovin veljekset.

Meillä oli aikaisemmin laaja kirjasto, muitta nyt käytämme pääasiassa kirjaston palveluja.

Eräs pitkään vaikuttanut teos oli Julma meri, josta muistan vielä laivojen ja upseerien nimet. Waltarin teoksia olen myös lukenut monia, vaikka Sinuhe onkin mielestäni Waltarin suurin teos. Jan Guilloun sarja Temppeliherroista oli myös erinomainen, mutta laatu on muuttunut.

Nykyisin seuraan kirja-arvosteluja ja uutuusesitteitä. Talvella luen mukavassa lepotuolissa, siellä missä ei ole avattua TV:tä. Mutta kesällä mielelläni parvekkeella.

Työaikani luin junamatkoilla, jolloin tuli tilaisuuteni kertoa lukemastani.

Jos kirja on hyvä, niin luen sen alusta loppuun, mutta jos se ei kiinnosta niin luen sen vain kursorisesti. Ei yhtään huvita lukea, kun joku hyvä kirja loppuu. Silloin täytyy välillä olla muuta tekemistä.

Elämäkerrallisia teoksia luen vain silloin jos kysymys on tutusta henkilöstä tai muulla tavalla kiinnostavasta. Tietokirjallisuudesta suosikkini oli ennen tähtitiede, nykyisin ilmastonmuutokset.

Kuten edellä mainitsin, Sinuhe on aina ollut suosikkiteokseni.

Lukeminen on nuorille avuksi, kiinnostu ympäristöstäsi!

Kalevi Särestö
vapaaehtoistyöntekijä
varatuomari