Lukevaa elämää
vk 28

Lukevaa elämää

Olen päässyt tutustumaan sukumme historiaan jo varhaisina kouluvuosinani, kun opin lukemaan. Kirkonkulman kansakoulun äidinkielen oppitunneilla luimme Akseli Salokantelen Vanajan kirjaa (Wanaja-seuran julkaisuja 1). Siinä kuvataan entisen Suur-Vanajan historiaa ja sen merkkihenkilöitä. Kirja tuntui minusta hyvin mielenkiintoiselta, koska isoukkini, rälssitilan isäntä Johan Kappola (entinen Malin), oli kunnan johtomiehiä ja lapsuuteni koulun perustajajäseniä. Kirjassa vilahteli muitakin sukulaisia ja kuvauksia vanhasta Kappolasta. Kiinnostus erilaisiin kulttuureihin ja niiden historiaan on säilynyt edelleen.

Lapsena olin innokas piirtämään, 1960-luvulla ilmestyneet sarjakuvalehdet (Viidakko, Tex Willer, Mustanaamio ja Siivet) kuuluivat lukuharrastuksiini, niistä sain myös vaikutteita kuvalliseen ilmaisuuni. Sadepäivinä ei oikein voinut leikkiä ulkona ja oli mukava kiivetä kodin ullakolle ja lähteä seikkailuihin Viisikko- ja Tarzan-kirjojen seurassa. Kiinnostus oli niin valtavaa, että päätin hakeutua myöhemmin ammattialalle, jossa työn pääpaino olisi visuaalisesti luovaa.

Asuin lapsuudessani maalla, tosin vain alle viisi kilometriä Hämeenlinnan keskustasta. Luonto eläimineen oli siis lähellä ja inspiroi tutustumaan luontoaiheisiin kirjoihin. Teimme kavereiden kanssa retkiä ympäröiviin metsiin ja järvien rantamaisemiin. Kirjoista piti tutkia mitä lintulajeja saatiin bongattua ja miten ne lauloivat. Meillä oli myös vihellyskilpailuja siitä, kuka osasi parhaiten matkia jotakin lintua. Luontokirjat ovat edelleen lähellä sydäntäni. Niiden lukeminen ja kuvien katseleminen jotenkin rauhoittaa ja siirtää ajatukset pois urbaanista stressistä.

Lapsena sain bongattua myös silloisen Neuvostoliiton lähettämän Sputnik-satelliitin pohjoiselta tähtitaivaalta. Sitä tunsi itsensä lähes löytöretkeilijäksi, niin hieno tunne se oli. Hieman myöhemmin uutisoitiin voimakkaasti erilaisista UFO-havainnoista eri puolilta maailmaa, mutta erityisesti USA:sta. Ei ihme, sillä Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välinen kilpajuoksu avaruuden valloituksesta kävi kuumana. Tämä sai aikaan sen, että perustimme kavereideni kanssa kerhon SSUF (Solar System & Ufo Four) ja päätimme hankkia kaiken mahdollisen saatavissa olevan tiedon tuntemattomista lentävistä esineistä eli ufoista. Pidimme kokouksia, jotka olivat täynnä jännitystä ja joille vilkas mielikuvituksemme antoi lisäpotkua. Tiedonjano oli valtava, vaikka kirjallisuutta aiheesta oli saatavissa niukasti. Kännyköitä, kotitietokoneita tai internetiä ei ollut vielä. Olen edelleenkin kiinnostunut tähtitieteestä ja avaruusteknologiasta. Seuraan siihen liittyvää kirjoittelua alan erikoislehdistä, lähinnä kirjastossa.

En ole ollut erityisen kiinnostunut romaaneista, joskin joidenkin kirjailijoiden teokset ovat kyllä oikeita herkkupaloja. Olen kiinnostunut enemmän matkakertomuksista ja ajankohtaisista uutisaiheista, jopa siinä määrin, että olen piirtänyt sarjakuvia ja pilapiirroksia erilaisiin julkaisuihin. Siinä olen saanut samalla toteuttaa visuaalista luomisvoimaani. Lukemiseen ja piirtämiseen valitsen mieluiten rauhallisen ympäristön, kuten työhuoneen. Matkustaessani julkisilla liikennevälineillä otan matkalukemiseksi jotakin kevyttä ja huumoripitoista.

Vastauksia Lukevaa elämää -kysymyksiin lyhyesti

Lapsena luin erilaisia satukirjoja, kuten Gulliverin retket. Myöhemmin luin oppikirjojen lisäksi Viisikko-kirjoja, Tarzan-kirjoja ja Robinson Crusoen. Avaruuteen ja tähtitieteeseen liittyvät kirjat ovat kiinnostaneet myös pienestä asti, esim. Stephen Hawkingin Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa.

Ideat lukemiseen syntyvät usein tiedonjanosta tai muuten vain kuluttamisesta. Työhön liittyvät suorastaan pakosta.

Aloitan lukemisen kannesta, sen nimi ja visuaalinen kiinnostavuus on minulle hyvin tärkeä. Seuraavaksi luen takakannen, joka tietysti vaikuttaa ratkaisevasti siihen, avaanko kirjaa ollenkaan. Jos teksti saa minut valtaansa, saatan lukea sen keskittyneesti kannesta kanteen.

Luen ajallisesti melko paljon pitkin päivää, mutta keskittymistä vaativat tekstit jäävät usein iltaan ja oman työhuoneen rauhaan. Vähänkin pidemmille matkoille otan aina mukaan jotakin kevyttä lukemista. (Opiskeluaikoina otin oppikirjoja).

Hyvän lukuasennon löytäminen on tärkeää ja sen löytää ns. laiskanlinnasta tai sängystä tyynyjä muokkaamalla. Hiljaisuus ja oikea valaistus kruunaavat nautinnon.

Silloin kun ei huvita lukea lähden mieluiten ulos kävelemään tai harrastamaan muuta liikuntaa porukassa. Liikunta on paikallaan olon vastakohta. Myös ihmisten tapaaminen siirtää ajatuksia toisaalle.

Kun itse työ sisältää paljon ”pakkolukemista”, ei aikaa eikä kiinnostustakaan vapaa-ajan kirjallisuuden lukemiseen paljon jää. Ainoastaan pilapiirrokset ja sarjakuvat tai jokin lyhyt ja kiinnostava artikkeli voi työn lomassa pysäyttää hetkeksi.

Elämäkerrallinen kirjallisuus kiinnostaa aina jos on mieltynyt ensin johonkin tiettyyn alaan tai suuntaan ja sitä kautta henkilöihin. Esim. taide / surrealismi / Salvador Dali.

Antiikin historia kiinnostaa eniten, koska se on motivoinut matkustamaan itse tapahtumapaikoille. Mikä sen hienompaa, jos voi katsella maailmaa samoilta portailta kuin vaikkapa Aleksanteri Suuri (ks. Maurice Druon: Aleksanteri Suuri).

Tietokirjoista taiteisiin ja avaruuteen liittyvät teokset ovat kiinnostaneet eniten. Ensimmäinen avaruuteen liittyvä kirjani oli Virgilio Brennan teos Kuu ja ensimmäinen taiteisiin liittyvä Onni Ojan Piirtämisen taito.

Aika vaikea sanoa, mistä yksittäisestä kirjasta olen pitänyt eniten, mutta suurimman vaikutuksen minuun on ehkä tehnyt aikanaan Väinö Linnan Tuntematon sotilas. (Setäni kaatui sodassa, olen saanut toisen nimeni hänen mukaansa.)

Lukuharrastusta aloittelevalle antaisin omakohtaisen kokemuksen perusteella hieman kaksijakoisen neuvon: Lue aina kun voit, mutta älä koskaan vasten tahtoasi.

Eero Vesa
graafinen suunnittelija / AD