Lukevaa elämää
vk 30

MAKUASIOITA

Kirjoittamisen palon syttymiseen tarvitaan kipinä. Mielikuvituksen rutikuiva taula ei riitä. Ilman kipinää se kyllä ajan myötä kastuu ja maatuu pois. Minulle tuo ensimmäinen kipinä oli jo natiaisena lordi Greystoken onneton lapsuus. Onko traagisempaa kohtaloa kuin joutua taistelemaan tiensä viidakon kätköistä takaisin ihmisten pariin voidakseen vain todeta, ettei kuulu enää kunnolla apinoiden eikä ihmisten joukkoon. Samalla tavalla Raskolnikov nostaa itsensä tavallisten ihmisten yläpuolelle mutta ei onnistu saavuttamaan suurihmisen kylmyyttä. Italo Calvino menee yli kaikkien rajojen sillä hänen ritarinsa on ja ei ole. Näillä äärimmäisillä keinoilla Burroughs, Dostojevski ja Calvino saivat kovapäisen pojankoltiaisen ajattelemaan omilla aivoillaan. Elämä on ajoittain synkkää ja ikävää. Rahat eivät riitä etelänmatkaan, aika kuluu metrossa ja junassa kököttäessä. Olympiavoitot lipuvat sormien ulottumattomiin ajan ja polvien kolotuksen myötä. Juuri sellaisena hetkenä on hyvä avata kirja ja sukeltaa uuteen maailmaan. Myötäelää toisessa ajassa, paikassa, toisen ihon alla. Juoppo voi elää raittiin elämän, raitis voi rypeä oluessa, pelkuri voi olla sankari, hylätty rakastettu, köyhä rikas. Voi löytää yhden tai kaksi uutta ajatusta. Se on yleensä juuri tasan kaksi enemmän kuin keskiverto poliitikko saa elämänsä aikana. Kirjan avulla voi voittaa ajan, paikan ja ajatusten kahleet.

Juha-Pekka Koskinen

Teksti on julkaistu Sanojen aika –nykykirjailijatietokannassa.

Koskisen proosaa Hämeenlinnan seudun kirjastoissa:

Ristin ja raudan tie
Viisi todistajaa
Savurenkaita
Seitsemäs temppeliherra
Kirjailija joka ei koskaan julkaissut mitään

Koskisen tekstejä on myös saatavissa seuraavista kirjastosta löytyvistä antologioista:

Urbaaneja juhannusloitsuja ja -taikoja
Ojamies ja lapio
Koskaan ei voi tietää
Astraaliripaska
Piiloista
Novellit 2004
Leivän perässä maailmalle
Syyllinen, syyllisempi