Lukevaa elämää
vk 40
LUKEVA ELÄMÄNI
Ensimmäinen kirjani oli Aapinen, joka kannessa oli iso kukon kuva. Sain sen äidiltäni kauppatuliaisena, kun olin täyttänyt neljä vuotta. Kyllästyin tekstissä oleviin tavuviivoihin, mutta kun tuli suoraa tekstiä, rupesin lukemaan. Kukaan ei neuvonut. Rakkain kirjani oli sen jälkeen Punahilkka. Sain sen siskoltani. Mukana tulivat värityskynät. En erottanut satua todellisesta tarinasta. Luin ja väritin. Meillä ei ollut muita kirjoja kuin koulukirjat ja Katekismus, joten käteeni annettiin Savon Sanomat ja Iisalmen Sanomat. Niistäkään en ymmärtänyt mitään, mutta luin virheettömästi, kunnes silmäni muurautuivat kiinni. Isä Meidän osasin ulkoa 4-vuotiaana.
En tarvitse erityistä syytä lukemiseen. Olen lukenut aina jotakin. Yleensä luen kirjan alusta loppuun. Jos se on mielenkiintoinen, luen sen nopeasti. En katso loppua.
Tavallisesti luen iltaisin ja sängyssä. Yöpöydälläni on useita erilaisia kirjoja ja lehtiä. Jos mielenkiintoinen kirja on kesken, jatkan siitä. Jos kirja on lainassa, luen loppuun, vaikka en pitäisikään siitä.
Saatan lukea samana iltana lehtiä ja kirjoja, ruokaohjeita ja runoja, mietelauseita ja hengellisiä kirjoja. Olen aina löytänyt aikaa lukemiselle. Kävin nuorena koulua työni ohessa, joten jouduin lukemaan yöllä. Se tapa on säilynyt läpi elämän, joten nukkuminen siirtyy ja siirtyy. En osaa mennä nukkumaan ilman lukemisiani. Toinen hetki päivästä on, kun posti tuo lehdet. Otan ne sohvapöydälle ja yritän ahmia, kunnes torkahdan. Tätä tapahtuu nykyään iltapäivällä. Vaikka olen ollut eläkkeellä kauankin, päivässä on muuta, lukemista haittaavaa tekemistä.
Elämäkerroista pidän eniten. Peilaan niissä itseäni ja arvioin kirjoittajan käyttämää kieltä. Elän voimakkaasti mukana. Useasti päätän: jospa minäkin ja kiinnostaisikohan ketään minun tarinani.
Alkuja on syntynyt.
Teokset Legenda jo eläessään ja Palava pensas on kirjoitettu suuresta isänmaan ja Viron ystävästä, pastori Elias Simojoesta. Ne kirjat näin lapsuuskodissani. Elias Simojoki oli minut kastanut ja antanut minulle toisen etunimeni: Inkeri. Äitini puhui erikoisesta papista, joka omalla palkallaan osti tuliaiset tullessaan kastamaan. Hän oli ollut myös hyvin kunnioittava ja kohtelias sekä hyvä saarnamies. Molemmissa kirjoissa kerrotaan maamme kohtalosta ja Viron kansan kärsimyksistä.
Myös Kaari Utrio kirjoittaa historiallisista henkilöistä elävästi. Hyllyssäni on Iisalmen serkku. Kirja on puolivälissä. Minua kiinnostaa historiassa joko yksityinen ihminen, ryhmä tai perhe, joiden elämänkohtalot on kytketty historiaan.
Juuri tällä hetkellä en lue kuin lääketieteellisiä artikkeleita eri lehdistä sekä tutkimustuloksia luontaislääkkeistä. Niissäkin on usein jonkun ihmisen parantumistarina, vaikkapa hyljeöljyn ansiosta. Tällä hetkellä en opiskele mitään, mutta ihmissuhdetaidot kiinnostavat sekä itsensä muuttaminen positiiviseksi.
Toiseksi mieluisin kirja Raamatun jälkeen on Merlin Carothersin Kiitä sittenkin. Sen olen lukenut useasti ja yrittänyt laittaa lukemaani käytäntöön. Nykyisin se on jatkuvasti yöpöydälläni ja olen hämmästellyt kiittämisen mahtia vaikeuksien keskellä.
Jos lukeminen on kiinnostanut jo lapsena, uskon sen jatkuvan läpi elämän. Luulen sen olevan periytyvää, joten lukuihmiset eivät ole käsityöihmisiä, kuten en minäkään. Suosittelen elämäkertoja, ehdottomasti. Ei tarvitse olla iäkäs lukeakseen, miten jonkun elämä on edennyt. Olen saanut paljon eväitä toisten kokemuksista. Lukemalla saa uusia ajatuksia ja sanoja. Elämä rikastuu huomaamatta.
Lapsuudesta jäi mieleeni äitini kielto, että ei saa mennä koulun kirjastoon. Sen tähden yllytän lainaamaan ja tekemään löytöjä myös kirpputoreilta.
Lukeminen on halpa ja hyvä harrastus.
Anja Wallin
Kirjoittaja on mukana seuraavissa Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janakin antologioissa:
Yht’äkkiä sielu onkin täysi
Kun kaks’ menee yhteen
Kuuluuko varmasti!
Ja muissa antologioissa:
Kevät, kesä, kissankäpälä – runoja Kanta-Hämeestä keväällä 2005
Kaukaisuudesta, kaiku – runoja Kanta-Hämeestä keväällä 2006
Puujoen varressa : runoja ja proosaa Kanta-Hämeestä syksyllä 2006
Elämä, kirjoittamaton runo : runoja Kanta-Hämeestä syksyllä 2007
|