Lukevaa elämää
vk 47

Lukevaa elämää

Lapsena kotona meillä oli muutamia kirjoja, joita luettiin ja käsiteltiin erittäin hyvin. Meillä oli iso, nahkakantinen vaikealukuinen Raamattu kummallisine kirjaimineen. Sitä luettiin pyhäisin ja joskus iltaisinkin ääneen. Kaikki kuuntelivat, äiti saattoi kuunnellessaan tehdä hiljaisesti jotain askaretta. Isän kuoleman jälkeen muistan näistä lukuhetkistä erityisesti joitakin Sigrid Sireniuksen ja Arvid Järnefeltin tekstejä.

Lehdistä ja kirjoista luimme uskonnollisia tekstejä, joiden sisältöjä vieläkin muistan, mutta kirjoittajien nimet eivät ole varmassa muistissa. Myös yhteiskunnallista tietoa käsitteleviä tekstejä luimme yhteislukuna.

Koululla oli pieni kirjasto, josta vakituisesti lainasimme, mutta ruotsin kielen oppikirjoja siellä ei ilmeisesti ollut. Muistan, kun serkkuni meni kaupunkiin oppikouluun ja kotona käydessään opetti muutamia sanoja ruotsin kieltä. Olisin innokkaasti opetellut enemmänkin, mutta se ei sillä kertaa ollut mahdollista.

A.J. Croninin teoksia luin ja muistan nyt yli 60 vuoden takaa aika hyvin esim. Kolme rakkautta. Anna-kirjat tietysti luettiin. Siinä 11-14-vuotiaana luin suhteellisen paljon jo ihan vahvoja romaaneja, esim. F.E. Sillanpään kirjoja, mm. Nuorena nukkunut, Juhani Ahon kirjoja, mm. Panu, ja Victor Hugon Kurjat. Mika Waltarin kirjoja luettiin, mutta Sinuhea ei saatu, vaikka joku tuttu oli sen jo lukenutkin.

Hyvin nuorena muutin maalaiskylästä kaupunkiin töihin, harrastin opiskelua, mutta lainasin kyllä kirjojakin. Jotkut runot vaikuttivat kovasti, Aila Meriluodon, Kaarlo Sarkian, Saima Harmajan, jne. Runot ovat aina olleet mukana, jokin teksti aina ajoittain nousee voimakkaasti pintaan. Esimerkiksi jotkut Helena Anhavan, Eino Leinon, Lauri Viidan ja Mika Waltarin runotekstit olen kokenut hyvin syvälle käyvästi.

Voimakkaita lukukokemuksia muistan saaneeni enemmän 20 ikävuoden jälkeen. Runokirjat luen aina epäjärjestyksessä, mutta romaanit pääasiassa alusta alkaen loppua kohden. Joskus luen melko nopeastikin, kun taas joku kirja saattaa olla kauan esillä, esimerkiksi Dostojevskin Rikos ja rangaistus, jonka kuitenkin lopulta luin. Muita Dostojevskin teoksia sitten jo luin ahneemmin. En tiedä johtuiko elämänvaiheestakin, mutta Dostojevski tuli ikään kuin läheiseksi minulle kirjojensa kautta.

Dostojevskin tekstit ovat vaikuttaneet hyvin syvällisesti. Kirjoituksia kellarista on ehkä kirkkaimmin mielessä. Väinö Linnan kirjat ovat myös suuria tunteita nostaneet. Jollakin tavalla Tuntematon sotilas niin kuin Täällä pohjantähden alla menevät hyvin läheltä ja siksi niiden lukeminen on ollut raskastakin. Väinö Linna on suuresti kunnioittamani ihminen.

Ajoittain luen kirjoja ahneesti ja aikoja vähäisellä lukemisen harrastuksella. Ajan myötä on kuitenkin kertynyt lukuisia suuren vaikutuksen tehneitä kirjoja ja kirjailijoita muistin lokeroihin. Kirjat ovat eri tavoilla merkittäviä, joten niitä on vaikea panna arvojärjestykseen. Ehkä Raamattu on kuitenkin perusta ja lähde.

Kirsti Jääskö

Kirjoittaja on Kanta-Hämeen lausujien ja Kanta-Hämeen kirjailijayhdistys Vana -66:n jäsen.