Lukevaa elämää
vk 50

Millaista on sinun lukeva elämäsi?

Mitä luit lapsena?

”Istun pensaan sisällä ja luen kirjastoautolta juuri lainaamaani kirjaa. On ihan pakko päästä edes muutama sivu eteenpäin kirjan alusta, ennen kuin perunamaa kitkemisineen kutsuu. Lukemista voisin jatkaa vasta illalla.”

Kirjastoauto oli minun lapsuuteni satujen aarrearkku, murhien tapahtumapaikka ja riutuvan rakkauden lämmin syli. Lukemaan opin koulun ensimmäisellä luokalla ja muistaakseni ensimmäinen isompi kirjani oli Tuhannen ja yhden yön sadut, jonka jälkeen kahlasin melkein koko kirjastoauton valikoiman läpi kuudessa vuodessa. Ensin lastenkirjat, sitten nuortenkirjat ja lopulta aikuisten. Valikoimaan kuului ihan kaikkea laidasta laitaan; tavallisia tyttökirjoja tyyliin koko Anna-sarja, Tiinat ja kaikki muutkin tytöt. Fantasiaa edustivat siihen aikaan Mars-sarja ja Tarzan. Kolme Etsivää ja Salaisuus-sarja luotasivat minua kohtia Sapo-sarjaa. Christien Neiti Marple ja Hercule Poirot vuorottelivat käsittelyssäni. Kahlasin läpi myös kaikki muut kovemman luokan murhakirjat. Angelica telkkarissa imaisi lukemaan myös vähän hemaisevampia kirjoja, mutta murhat ja rikokset veivät voiton.

Yläkouluiässä, oman hormonitoiminnan alettua, alkoivat runot kiinnostaa erityisesti. Helena Anhava kuului suosikkeihini. Kahlasin myös haikuja ja tankoja läpi, niitä itsekin kirjoittaen.

Kuinka saat idean lukea jotakin?

Lapsuudessani kahlasin läpi kaiken mitä käsiini sain. Nyt aikuisiällä tartuin kirjoihin, joista olen lukenut arvostelun tai muuten ”törmännyt”. Aikaa ei valitettavasti enää ole selata kirjastossa hyllyittäin kirjoja läpi, vaan käytän hyväkseni arvosteluja. Löydettyäni mielenkiintoisen kirjailijan luen yleensä enemmänkin tämän tuotantoa läpi.

Luetko alusta loppuun, vai jotenkin toisin, esim. lopun ensin?

Luen kirjani vanhanaikaisesti alusta loppuun, kurkkimatta etukäteen, miten kirja mahdollisesti päättyy.

Kuvaile tavallinen lukemisaikasi ja –paikkasi.

Luen yleensä illalla sängyssä ennen nukahtamista, mutta jos meneillään on erittäin mukaansatempaava kirja mielenkiintoisessa kohdassa, voin lukea ruokaa laittaessani perheelle tai lasten iltatouhujen päättymistä odotellessa. Matkustaessa ja odottaessa, luen aina. Käsilaukussani on aina mukana kirja varalta, jos ylimääristä aikaa tulee vastaan.

Mitä lukemisrituaaleja sinulla on?

Luen kirjoja muutamaakin samaan aikaan, mutta luen yleensä kaikki kirjani loppuun, joista teen merkinnät lukupäiväkirjaani.

Mitä teet, kun sinua ei yhtään huvita lukea?

Menen nukkumaan, sillä silloin minun täytyy olla hyvin väsynyt. En muista että moista tilannetta olisi tullut kovin usein vastaan.

Kuinka onnistut löytämään aikaa lukemiseen työn ohessa?

Illan viimeisinä hetkinä, edes muutaman sivun kerrallaan. Tämän takia mm suosin junaa työmatkoilla, jotta lukemiselle olisi enemmän aikaa.

Millainen on suhteesi elämäkerralliseen kirjallisuuteen?

Elämäkerrallisten kirjojen pariin en ole vielä oikeastaan päässyt. Olen lukenut aikakausilehtien lyhennelmiä, mutta todellisia elämäkertoja tuskin lainkaan.

Millaisista historiaan liittyvistä aiheista luet mielelläsi?

Historiaan liittyvää kirjallisuutta olen lukenut myös vähemmän. Poikani on lukenut jo mm Napoleonin ja Julius Ceaserin elämänkerrat ja kertonut niistä minulle parhaat palat.

Millaista tietokirjallisuutta luet?

Tietokirjallisuuden puolella olen kahlannut puutarhakirjoja ja kirjoittamiseen liittyviä kirjoja. Psykologia on myös minulle rakas aihepiiri, jota olen selannut ahkerasti. Aikuisiällä on tullut tarve ”itseymmärrykseen”, joten sitä aihepiiriä olen tutkinut kovasti. Mm. Liisa Keltikangas-Järvinen on yksi tietokirjailija-suosikeistani. Luen voittopuolisesti kirjoja, jotka vievät mukanaan tapahtumiin ja tunnelmiin, päästäkseni irti arjesta, ”matkalle”. Tietopuolen kirjoja luen aina tarpeeseen, en selatakseni tyyliin ”olisikohan tämä mielenkiintoinen”.

Mistä kirjasta olet pitänyt eniten?

Olen muutaman vuoden ajan ollut Paulo Coelho -fani. Hurahdin vallan Alkemistiin ja kaikki muutkin hänen kirjansa on tullut luettua. Hänen tapansa käsitellä asioita puhuttelee minua valtavasti. Tarvitsemme elämässämme kyvyn katsoa asioita aina uudella tavalla, uudesta näkökulmasta, jotta elämä säilyy mielekkäänä.

Millaisia neuvoja antaisit lukuharrastusta aloittelevalle?

Lukuharrastusta aloittelevalle suosittelen aloittamaan kirjoista, joissa on jotakin tuttua; aihepiiri, paikat, henkilöt. Näin lukeminen on mielekkäämpää ja helpompaa. Jos aloittaa ns. vaikeista kirjoista heti, harrastus voi lakata alkuunsa. Itse sukelsin aikoinaan kirjojen maailmaan ilman suurempaa sensuuria, mutta lapsiani yritän ohjata kirjoihin, joiden arvelen heitä kiinnostavan ensi lukemalta.

Kirjan lukeminen on kuin pieni matka. Jos ei ole mahdollisuutta lähteä Pariisiin, voi lukea kirjan, jossa siellä liikutaan. Näin matka tulee tehtyä melko pienellä kustannuksella. Itselleni lukeminen on rentoutumiskeino, pään tyhjentämistä ja pääsy arjen ulkopuolelle. Myös keino ”matkustaa” mielikuvituksen myötä, mutta myös kaivo, josta ammennan ajatuksia tukemaan omiani.

Anne Tapaila
projektikoordinaattori