Lukevaa elämää
vk 51

Lukevaa elämää

Menin kouluun jo kuusivuotiaana ja opittuani lukemaan luin kaiken, mitä kotona oli. Kirjastoa ei 1930-luvulla ollut kylässä eikä taloissa yleensä kuin Raamattu ja virsikirja.

Isä osti minulle joskus satukirjan ja sen luin moneen kertaan. Kun menin kouluun, kävin jo alakoulusta yläkoulun puolella lainaamassa kirjoja naapurin Anjan kanssa. Nekin tuli moneen kertaan luetuksi.

Luen alusta loppuun, jos kirja kiinnostaa. Nuorena ehti lukea iltamyöhällä tai yöllä. Nyt eläkeläisenä aikaa on, mutta silmiä pitää säästää!

Jos en lue, kuuntelen musiikkia tai teen käsitöitä, joskus kirjoittelen.

Elämäni ”tärkein” kirja on ollut Välskärin kertomukset, jonka lapsena luin ja uudelleen joku vuosi sitten. Mika Waltarin Sinuhen olen lukenut monta kertaa ja nyt vanhana kuunnellut sen kirjakasetilta.

Olen kyllä lukenut aina kun siihen on ollut mahdollisuus. Lapsuudessani piti tehdä lähes aina työtä, ettei ”oppinut laiskaksi” (äidin mielipide).

OODI MUSTAKANTISELLE

Turengista, Walarin kirjakaupasta, sen ostin
kovalla työllä ansaituilla markoilla
kymmentuntisin päivin
kaukana kotoa
perunapelloilla ja metsänistutuksilla

En edes isälle vihkoa näyttänyt,
vinttiin vein ja sinne nurkkahirren päälle piilotin.

Sieltä katselin,
kun suvituuli työnsi laineita rantakiviin
sorsaemo ui poikasineen
ja vanhat haavat havisivat tarinaa.
Kirjoitin.

Tulivat syksyn viuhuvat viimat, pimeät illat
mustakantiseni kirjahyllyyn piilotin, runokirjojen taakse.

Lampi sai pehmeän lumipeittonsa
talitintit pyrähtivät lintulaudalle
pakkanen paukutti talon nukkia.
Tuvan isossa leivinuunissa roihusi iloinen tuli
hapanleipätaikina kohoili puisessa tiinussa,

äiti tuli kamarista notkuvin askelin
kädessään minun mustakantiseni.
”Köyhän kakaran on opittava työn tekoa
eikä turhia haikailla”,
sanoi ja viskasi mustakantiseni uunin tuliseen kitaan.

Enää ei kiinnosta esim. rakkausromaanit, enkä välitä jännitysdekkareista kuten ennen. Jonkin verran luen runoja. Nykyrunotkaan eivät oikein kiinnosta (olenhan jo 75 v), mutta luen niitä ”entisiä”, kuten Saima Harmajaa, Eino Leinoa ym. joita on paljon hyllyssäni.

Tietokirjallisuus ja varsinkin psykologia kiinnostaa jatkuvasti, jokin verran elämäkerrat, mikä kulloinkin. Palkinnoille päässeiden kirjat yleensä luen, kuten Olli Jalosen. Sofi Oksasen Puhdistus oli upea ja järkyttävä. Kuuntelin sen kahdesti, kun saan näkövammaliitolta kasetteja.

Eila Pullinen

Pullinen kuuluu Etelä-Hämeen kirjoittajayhdistys Janakiin ja on toimittanut runsaasti julkaisuja.

Pullisen tekstejä löytyy esimerkiksi seuraavista antologioista ja julkaisuista:

Elämä, kirjoittamaton runo
Hälläpyöränä Härkäteillä
Janakin joulu
Joskus tuuli hipaisi poskea
Kaukaisuudesta, kaiku
Kevyt kosketus
Kevät, kesä, kissankäpälä
Kun kaks’ menee yhteen
Kuuluuko varmasti?
Lähetti sanan, palan sydäntään
Menneet tulevat
Ojennan käteni keväälle
Ovi – Janakin 4. antologia
Pusuja poskiin
Puujoen varressa
Rohdinpaita
Sanojesi hiljaisuus
Sinusta minuun minusta sinuun
Sydämeeni joulun teen – Kanta-Hämeen joulu 2003
Vienosti tuoksuvat elämältä
Yht’äkkiä sielu onkin täysi
Ylös ja lentoon