Kerjäläisiä ruokitaan Hämeessä nälkävuosina 1866-1868.
Kuva teoksesta Hämeen läänin historia I, 1931.

Kerjäläisistä kunnanvaivaisiin – köyhäinhoitoa Hämeenlinnassa 1600-luvulta 1900-luvun alkuun

Hämeenlinnan kaupunki ei tiettävästi huolehtinut köyhistä vielä 1600-luvulla millään tavalla. Kaupungin puutteenalaiset saivat hankkia elantonsa kerjäämällä. Tuohon aikaan kerjäläiset saivat tavallisesti kirkolliselta viranomaiselta kerjuuluvan eli kerjuupassin. Työhön kykeneville kerjuupassia ei myönnetty. Ruotsin valtakunnan kuninkaallinen kerjäläisasetus kaupunkien hallinnosta vuodelta 1642 määräsi, ettei kukaan saanut kerjätä kaupungin alueella ilman maistraatin lupaa. Määräyksellä pyrittiin estämään muualta tulleiden kerjäläisten saapuminen kaventamaan kaupungin omien köyhien elantoa. Periaatteessa aikakauden säädökset asettivat seurakunnat vastuuseen köyhäinhoidosta, mutta seurakuntien käytännön toimet jäivät vähäisiksi. Jo 1600-luvullakin kerjäämiseen suhtauduttiin siis kielteisesti, muun muassa siksi että kerjäläisten todettiin levittävän kulkutauteja paikkakunnalta toiselle, mutta luvanvarainen kerjuu kotipitäjässä sallittiin vielä uusitussakin kerjuusäännössä vuonna 1698.

Lue lisää

Lydian tiedostot

Lataa Acrobat Reader

	Tekijä	Nimeke	Painovuosi	Tiedostokoko
	Hämeenlinnan kaupunki	Sääntö waiwaishoidolle Hämeenlinnassa	1860	3,7 Mt
Tiivistelmä Vuoden 1852 Armollinen asetus yleisestä vaivaistenholhouksesta Suomessa määräsi köyhäinhoidon yhteiskunnan pakolliseksi tehtäväksi. Hämeenlinnan kaupungillekin laadittiin asetuksen perusteella oma köyhäinhoitosäännöstö muutaman vuoden päästä. Kaupungin köyhäinhuoltoa määrättiin hoitamaan johtokunta eli vaivaishoitohallitus, jonka jäsenet toimivat myös kaupungin kahdeksan piirin "päälysmiehinä". Päälysmiehen tehtävänä oli pitää "lähimpää waiwaisten peräänkatsantoa" omassa piirissään. Vaivaisapuun oikeutetut ryhmät oli määritelty keisarillisessa asetuksessa, ja ne toistetaan myös Hämeenlinnan säännöissä. Tarkkoja säännöksiä annetaan myös siitä, millä perusteilla ja minkälaista apua missäkin tilanteissa voidaan myöntää. Vaivaishoitosäännöt on kirjattu sekä ruotsin että suomen kielellä.
	Lindeqvist, K. O.	Muuan vaivaishoitoa koskeva juttu Hämeenlinnassa 1800-luvun alussa	1908	6,9 Mt
Tiivistelmä K. O. Lindeqvist kertoo tässä artikkelissa, miten monia vaiheita tarvittiin, ennen kuin Hämeenlinnan porvarit ryhtyivät järjestämään kaupungin köyhäinhoitoasioita 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Maaherra Munckinkaan arvovalta ei riittänyt siihen, että kaupunkilaiset olisivat suostuneet noudattamaan köyhäinhoidosta annettuja asetuksia. Hämeenlinnalaiset porvarit halusivat edelleen antaa köyhilleen vain kerjuulupia menneiden vuosisatojen malliin. Vasta kuninkaan nuhteet saivat aikaan, että köyhäinhoitoa vihdoin ruvettiin järjestämään, ja jonkinlainen järjestelmä saatiinkin lopulta aikaiseksi vuonna 1806.