Selaa aineistoja (yhteensä 6)

Rautatiesilta Vanajaveden yli rakennettiin 1870-luvulla, kun rataa jatkettiin Hämeenlinnasta Tampereen suuntaan. Silta oli matala, mutta se oli rakennettu käännettäväksi, niin että suuremmatkin laivat pääsivät kulkemaan sen kohdalta. Kansalaissodan aikana punaiset yrittivät räjäyttää rautatiesillan. Silta säästyi, mutta sen kääntökoneisto vahingoittui räjähdyksessä. Seuraavina vuosina Tampereen suunnasta tulevat laivat eivät enää päässeet Hämeenlinnan laivalaituriin. Rautatiehallitus päättikin sitten rakentaa sillan kokonaan uudelleen. Uusi silta valmistui vuonna 1924.

Lyseon lehtori E. W. Palander (1845–1914) kuvasi Hämeenlinnan ensimmäisen vuonna 1862 valmistuneen asemarakennuksen tornin puoleisesta päästä vuosisadan vaihteen tienoilla. Aseman viereen eteläpäädyn lähelle rakennettiin vielä myöhemmin puinen tavara-asema, joka toimi myös tullirakennuksena. Lähistöllä oli myös yksi puinen asuinrakennus ja vajoja. Asema-aukion etelä- ja pohjoispuolelle istutettiin puita ja pensaita puistikoiksi. Kuvassa näkyy osa etelänpuoleista lehmuspuistoa, joka on edelleen alkuperäisellä paikallaan.

Hämeenlinnan lyseon lehtori E. W. Palander (1845-1914) kuvasi viime vuosisadan alussa näkymän Keinusaaresta kohti kaupungin keskustaa ja kirkkoa. Kuvan oikeassa reunassa näkyy vuonna 1838 rakennetun kruununmakasiinin nurkkaa. Kruununmakasiineja käytettiin 1920-luvulle asti veroviljan säilytyspaikkoina. Empiretyylinen makasiini on rakennettu C. L. Engelin ja A. W. Arppen intendentinkonttorissa laatimien piirustusten mukaan. Vuodesta 1952 rakennuksessa on toiminut Hämeenlinnan taidemuseo.

Hämeen linna oli alun perin 1200-luvun lopulla perustettu moreenikumpareelle Vanajaveden kapeikon länsirannan saarelle, ja melkeinpä saareksi linnan alue muuttui edelleen aina keväisin myös 1900-luvun alkupuolella, kun Vanajavesi tulvi kaupungin ja linnan väliselle niitylle. Linnantietä oli kuitenkin korotettu niin, että sitä pitkin pääsi kulkemaan kuivin jaloin. Linnan länsipuolella on arkkitehti L. I. Lindqvistin suunnittelema, vuonna 1871 valmistunut vankilarakennus, jossa 1900-luvun alussa toimi lääninvankila. Päälinnassa ja kehämuurirakennuksissa oli naisvankilan tiloja.

Kuva hiihtäjäpojista Vanajaveden jäällä on luultavasti otettu aivan vuosisadan alussa, ennen vuotta 1904, jolloin kuvan ottaja lehtori Edvard Palander suomensi nimensä Suolahdeksi. Myös kortin julkaisija, Hämeenlinnan uusi kirjakauppa, lopetti toimintansa samana vuonna. Hiihtäjäpoikien on arveltu olevan Hämeenlinnan lyseon oppilaita, ja numerolaput poikien puseroissa ja päähineissä viittaisivat hiihtokilpailuhin, joita kouluissa innokkaasti järjestettiin vuosisadan vaihteessa.

Kevättulvat olivat Hämeenlinnassa jatkuvana riesana 1900-luvun alkupuolella. Linnanpuisto joutui säännöllisesti keväisin veden alle, ja vesi nousi usein myös Niittykadun ja Tampereentien varrella sijaitsevien asuinrakennusten ympärille, niin että veneet ja lankkusillat piti ottaa käyttöön, jotta rakennuksista päästiin ulos. Kuvassa oleva talo on ilmeisesti yksi arkkitehti Henrik Helinin 1890-luvulla suunnittelemista työläisten asuintaloista, jotka muodostivat Alku-nimisen asunto-osakeyhtiön. Alku-yhtiö oli perustettu vuonna 1892 Niittykadun ja Koulukadun väliselle tontille Tampereentien varrelle. Tulvat ja tulipalot haittasivat yhtiön toimintaa vakavasti, mutta se toimi kuitenkin aina vuoteen 1923 asti, jolloin ajuri Heiniö osti tontin ja tulipaloilta säästyneet rakennukset.