Selaa aineistoja (yhteensä 21)

Jokapäiväistä torikauppaa käytiin vanhastaan Hämeenlinnan kauppatorilla, jota kutsuttiin myös nimellä Iso tori. Myyntikojut olivat torin alalaidassa. Myytävää tuotiin torille myös käsirattailla, joiden paikka taas oli torin ylälaidassa. Maalaiset tulivat torille hevosineen ja rattaineen, ja myynti tapahtui suoraan rattailta. Myytävänä heillä oli lihaa, kalaa ja maataloustuotteita. Torilla myytiin myös vaatetavaraa ja kaikenlaista pientä rihkamaa. Rantatorilla oli lisäksi kaupan halkoja ja heiniä. Torikaupan siirtämistä kokonaan Rantatorille pohdittiin Hämeenlinnassa 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta valtuusto päätti kuitenkin säilyttää torikaupan Isolla torilla, jonne maalaiset olivat tottuneet ajamaan kuormineen ja joka soveltui maaperänsä puolesta paremmin elintarvikkeiden kauppapaikaksi. Toripuiston rakentamisen ja torin kiveämisen ajan 1910-luvun alussa torikauppaa käytiin kuitenkin Rantatorilla.

Enok Rytkönen kuvasi Hämeen linnan vuonna 1906 veden yli Vanajaveden itärannalta. Linnassa ja sitä ympäröivissä rakennuksissa toimivat tuolloin naisvankila ja lääninvankila. Päälinnaa ja 1700-luvun kehämuurirakennuksia oli ryhdytty muuttamaan vankilakäyttöön jo vuonna 1837 arkkitehti C. L. Engelin johdolla. Seuraavat muutokset tehtiin 1880-luvulla, jolloin naisvankilalle saatiin lisätilaa korottamalla kehämuurirakennuksia. Linnan pohjoispuolelle rakennettiin lisäksi 77-paikkainen päiväsellirakennus naisvankeja varten. Päiväselliosasto purettiin 1970-luvulla.

Hämeen linna on kuvattu tähän postikorttiin veden yli silloisen Rantapuiston kävelytieltä päin. Rantapuiston ja linnan välillä oli vetisen niityn reunassa kaupungin venevalkama. Linnan vasemmalla puolella näkyy arkkitehti L. I. Lindqvistin suunnittelema vankilarakennus, joka valmistui vuonna 1871 Hämeenlinnan kuritushuoneeksi. 1900-luvun alussa rakennuksessa toimi jo Hämeen lääninvankila.

Kauppatorin ohella torikauppaa tehtiin myös Vanajaveden rannassa Rantatorilla. Rantatorilla myytiin mm. kalaa, halkoja ja heiniä, toripäivinä myös esim. ajokaluja, puuastioita, huonekaluja ym. käsityötuotteita. Torin länsilaidalla näkyy kauppias A. Bogdanoffin 1870-luvulla rakennuttama ns. narinkka, "komea huone, johon puotia sijoitetaan kahteen kerrokseen, avara käytävä niiden keskelle". Narinkan oikealla puolella on ortodoksinen kirkko, jonka rakennuksen kauppias Bogdanoff luovutti ortodoksisia jumalanpalveluksia varten jo vuonna 1867, vaikka ortodoksinen seurakunta Hämeenlinnaan perustettiin virallisesti vasta vuonna 1904. Vanajavesi ulottuu torin reunaan asti, joten tori oli nimensä mukaisesti aivan rannassa. Täyttömaan tuominen rantaan on myöhemmin vienyt torin paljon kauemmas rantaviivasta.

Enok Rytkösen kuvaamassa postikortissa Hämeenlinnan uusi, vuonna 1921 valmistunut rautatieasema näyttäytyy asemalaitureiden puolelta. Vuonna 1927 ilmestynyt Hämeenlinnan matkailuopas kuvaili uutta asemaa näin. "Se on nykyaikainen ja siisti, avarilla halleilla ja muilla mukavuuksilla varustettu rakennus, tehty arkkitehti T. Hällströmin piirustusten mukaan ja avattu liikenteelle 1. p:nä lokakuuta 1919. Asemalla on ravintola, kirjakauppa ja puhelin (278) yleisön käytettävissä." Rytkösen kuvasta on olemassa myös versioita, joissa aseman nurkalla kävelee mieshenkilö. Tästä kortista miehen hahmo on häivytetty.

Keinusaaressa, Pinellan puiston rannassa oli sairashuoneen taloudenhoitajan J. F. Lampénin 1800-luvun puolivälissä rakentama hevosuittolaituri Pitkänsillan kupeessa. Suurin osa Pinellan puistosta vuokrattiin 1800-luvun lopulla perustetulle Hämeenlinna verkatehtaalle, jonka alue erotettiin aidalla puistosta. Aidan takana näkyy toinen ns. Pinellan huviloista ja laiturin takana kaupungin pesuhuone. Pinellan huvilat rakennettiin 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä asunnoiksi Verkatehtaan johtajille.

Torin pohjoisreunassa oli 1930-luvun alussa Walter Thomén suunnittelema, vuonna 1912 valmistunut pankkitalo, jossa sijaitsivat Pohjoismaiden yhdyspankki ja Suomen pankki. Kirjakauppias Rytkösen klassistisen talon suunnitteli arkkitehti Armas Lindgren vuonna 1910. Viereiseen taloon on jo tullut Uusi hotelli Kaupunginhotellin muutettua Rauhankadulle Paavonkulmaan. Lääninhallituksen empiretalo keskellä on C. L. Engelin piirtämä. Taustalla näkyy mm. vuonna 1930 valmistunut Hämeenlinnan alakansakouluseminaarin rakennus Kaurialassa. Läntisen Linnankadun puolella olevan matalan puutalon päädyssä oli Suomen maanviljelijäin kauppa.

Huhtikuussa 1928 tuli kuluneeksi 10 vuotta kansalaissodan päättymisestä. Hämeenlinnan torilla järjestettiin 26.4. paraati ja juhlittiin kaupungin vapautusta. Paraatiin osallistuivat suojeluskunnan lisäksi Jääkäritykistörykmentti ratsain sekä hyökkäysvaunukomppania Poltinaholta. Kaupunkilaisia saapui torille tuhatmäärin. Kuvan taustalla torin eteläreunalla näkyvät Kämärin talo, Raatihuone ja kauppias A. Bogdanoffin omistama pitkä puutalo, jossa toimi mm. Hämeenlinnan suomalainen säästöpankki vuodesta 1910 alkaen. Bogdanoffin talo purettiin vuonna 1929.

"Ylätori oli markkinoitten keskipiste, siellä oli nähtävää ja ostettavaa jos jonkin sorttista. Väkeä parveili tungokseen asti, ja varsinkin kesä- ja syysmarkkinat kokosivat nuortaväkeä sankoin joukoin. Oli mukava tavata tuttuja ja katsella sitä repäisevää markkinatouhua. Helppo-Heikit kauppasivat tavaraa ja huvittivat yleisöä niin hassunkurisilla seremooneillaan, joita sitten kilvan naurettiin." Hämeenlinnan torin markkinat eli virallisemmin toripäivät olivat 1900-luvun alkupuolella kaupungin kokoon nähden suuria tapahtumia. Torin täytti markkinoiden aikaan ihmisten, hevosten, kärryjen ja keveiden harjakattoisten myyntikojujen sekamelska. 1930-luvulla seassa oli jo muutama autokin. Ostajia ja myyjiä markkinoille saapui kaukaakin, ja tarjolla oli melkein mitä vain hevosista ruokatarpeisiin. Taustalla näkyy torin reunan eri tyylejä edustavia arvorakennuksia: Raatihuone on uusrenessanssia vuodelta 1888 ja Hämeenlinnan suomalaisen säästöpankin talo 1920-luvun klassismia.…

Hämeen läänin kuvernööri Otto Carl Rehbinder rakennutti Perttulan huvilan Vanajan Miemalan kylään vuonna 1860. Rakennuksen suunnittelija oli lääninarkkitehti C. A. Edelfelt. Emma ja Edwin Hedman ostivat Perttulan tilan vuonna 1891 ja siirsivät perustamansa "tylsämielisten lasten kasvatus- ja opetuslaitoksen" Perttulaan. Hedmanien laitos oli maan ensimmäisen suomenkielinen kehitysvammalaitos. Kasvatuslaitos toimi aluksi Perttulan huvilassa, myöhemmin lähistölle rakennettiin myös muita rakennuksia. Perttulan tila ja oppilaitos siirtyivät valtion omistukseen vuonna 1909. Laitoksen nimi ja organisaatio vaihtuivat monta kertaa, kunnes vuonna 2009 silloinen Perttulan erityisammattikoulu liitettiin Kiipula-säätiöön. Oppilaitos muutti kokonaan Kiipulaan vuonna 2013. Nykyään Perttulan rakennukset ovat yksityisomistuksessa asuin- ja liiketiloina.