Selaa aineistoja (yhteensä 8)

Ritarimaja, josta on käytetty myös nimityksiä Kavaljeerirakennus, Kavaljeerisiipi ja huvila, rakennettiin eversti Hugo Standertskjöldin aikana, vuonna 1890. Rakennuksen kahdeksaan vierashuoneeseen majoitettiin Karlbergin kartanon vieraita. Kavaljeerirakennuksen suunnitteli arkkitehti Waldemar Aspelin, joka oli suunnitellut myös Karlbergin kartanon päärakennuksen muutos- ja laajennustyöt. Kavaljeerirakennuksella on ollut monenlaista käyttöä everstin aikojen jälkeen. Nykyään siinä on Aulangon hotellin juhlatiloja.

Hugo Standertskjöldin aikana Karlbergin kartanon päärakennus uudistettiin barokkityyliin. Kesävieraita varten arkkitehti Waldemar Aspelin suunnitteli samaa tyyliä edustavan erillisen Ritarimajan eli Kavaljeerirakennuksen, joka valmistui vuonna 1890. Rakennuksessa oli kahdeksan huonetta, joihin oli kulku keskellä rakennusta sijaitsevasta hallista. Sisäänkäyntiä vartioivat haarniskapukuiset ritarit. Kavaljeerirakennuksen takana näkyy osa vuosina 1928-1937 Aulangolla olleesta ravintola- ja hotellirakennuksesta.

Aulangonvuoren näkötorni ja graniittiset kiviportaat vuoren huipulta alas Karhuluolalle valmistuivat vuonna 1907. Askelmia jyrkkään rinteeseen rakennetussa portaikossa on yhteensä 322, joten pieni levähdystasanne kivisine penkkeineen ja pöytineen oli myös tarpeen.

Hämeenlinnaan perustettiin yksityinen kuusiluokkainen keskikoulu tyttöjä varten vuonna 1924. Kaupunki lahjoitti Hämeenlinnan suomalaisen tyttökoulun osakeyhtiölle tontin Kaurialan kaupunginosasta, vanhan hautausmaan laidalta. Uusi koulutalo valmistui tälle tontille Erottajakadun varrelle vuonna 1928. Rakennuksen suunnitteli arkkitehti Toivo Salervo, joka oli aikansa arvostetuimpia koulurakennusten suunnittelijoita Suomessa. Tyyliltään tyttökoulu edustaa 1920-luvun klassismia, ja se oli aikanaan Kaurialan kaupunginosan ensimmäinen suuri kivirakennus. Erottajakadun varrella oli ennestään muutamia puutaloja, mm. aivan koulun vieressä oleva ns. Myllymäen talo, joka tuli vuonna 1936 koulun omistukseen ja toimi mm. vahtimestarin asuntona.

Hämeen heimoliitto järjesti 16.-17. kesäkuuta 1934 Hämeen heimojuhlat Hämeenlinnassa. Koristeellinen portti toivotti juhlaväen tervetulleeksi Pitkänsillan Keinusaaren puoleisessa päässä. Myös Heimojuhlien ohjelmalehtinen vuodelta 1934 on digitoituna Lydiassa.

Arvi A. Karisto (1879–1958) perusti yhdessä August Bomanin kanssa kustannusliikkeen Hämeenlinnaan vuonna 1900. Bomanin myytyä osuutensa Karistolle yhtiö jatkoi vuodesta 1907 alkaen toimintaansa toiminimellä Arvi A. Kariston kustannusliike. Samana vuonna Karisto rakennutti myös ensimmäisen oman toimitalonsa Raatihuoneenkadun varrelle, tontille nro 59. Kustannusliikkeen toiminta laajeni vuosi vuodelta ja vuosina 1927–1928 yhtiö rakennutti uuden ja entistä suuremman toimitalon Raatihuoneenkadun ja Rantakadun (nykyisen Arvi Kariston kadun) kulmaan. Tässä rakennuksessa Kariston kustannusliike toimi vuoteen 1980 saakka.

Raatihuoneenkadun varrella torin laidalla 1920-luvulla sijainneista rakennuksista on jäljellä nykyään vain Raatihuone. Vainikaisen talo ja Kämärin talo purettiin 1960-luvulla Keskustalon tieltä. Raatihuoneen länsipuolella näkyvän, kauppias Bogdanoffin talona tunnetun talon paikalle valmistui vuonna 1929 Hämeenlinnan suomalaisen säästöpankin uudisrakennus. Suomalainen säästöpankki oli aloittanut toimintansa jo vuonna 1910 ja siirtynyt Raatihuoneen viereen vuonna 1914. Myöhemmin pankki osti talon ja tontin Bogdanoffin perikunnalta. Vanhan puurakennuksen päädyssä toimi 1920-luvulla Hanna Hakalan kangaskauppa ja kutomaliike. Pankin toisella puolella piti jalkineliikettään Jalmari Mäkinen.

Kansalaissodan taisteluissa kuoli Hämeenlinnan alueella 62 saksalaista. Heidät haudattiin 2.5.1918 Tähtipuistoon eli nykyiseen Sibeliuksenpuistoon. Kuvanveistäjät Urho Heinänen ja Wila Martin suunnittelivat Hämeenlinnan suojeluskunnan aloitteesta hautamuistomerkin, joka pystytettiin puistoon saksalaisten sotilaiden haudalle 26.4.1921. Muistomerkissä on saksaksi ja suomeksi teksti: "Suomen vapauden puolesta 1918 kaatuneille saksalaisille sotureille kiitollinen Hämeenlinna." Vuonna 1962 hauta ja hautamuistomerkki siirrettiin vanhalle hautausmaalle, kun puistoon pystytettiin Jean Sibeliuksen patsas. Vaikka kaikki viralliset tahot puolsivat haudan siirtoa, se herätti kuitenkin paljon keskustelua ja paheksuntaakin.