Selaa aineistoja (yhteensä 8)

Karlbergin kartanoa ympäröivän puiston suunnitelmia ei ole säilynyt. Kartanon puutarhureina toimineiden ruotsalaisten veljesten, Erik ja Karl Zetterlöfin arvellaan vaikuttaneen suuresti puiston ja puutarhan muotoutumiseen. Erik Zetterlöf tuli everstin palvelukseen vuonna 1898, ja häntä seurasi Karl, joka oli puutarhamestarina vuosina 1897–1913. Karl Zetterlöf loi myös Karlbergin mittavat kasvihuoneet. Pääpuutarhurin lisäksi kartanossa työskenteli kesäisin sekä suomalaisia että ruotsalaisia puutarha-apulaisia ja -oppilaita.

Karlbergin kartanon rantapuistossa oli kävelyteiden varsilla penkkejä, joissa saattoi levähtää ja ihailla puiston istutuksia ja muita kaunistuksia, kuten antiikin veistoksia mukailevia kuvapatsaita. 1800-luvun puolella puistoon hankittiin mustia, valurautaisia penkkejä, jotka olivat kasviaihein koristeltuja. Myöhemmin valurautapenkeissä oli puinen istuinosa. Näitä kuvassakin näkyviä penkkejä oli vielä 1930-luvullakin väliaikaisen hotellin puistossa. 1930-luvulla puistoon hankittiin myös yksinkertaisia valkoisia puupenkkejä.

Vanajaveden ranta Karlbergin kartanon ja Aulangon kohdalla oli jo Standertskjöldin aikana tuettu graniittimuurilla. Kävelytie rakennettiin seurailemaan rantaviivaa ja tien varrella oli valkoisia antiikin kuvapatsaiden kopioita. Runsaat kukkaistutukset koristivat kävelytien reunaa puiston puolella. Rantamuuri purettiin tai jäi täyttömaan alle jo 1930-luvulla. Muutkin Standertskjöldin aikaiset elementit ovat myöhemmin puistosta hävinneet. Patsaat ovat kadonneet, polut linjattu uudelleen ja kukkaistutukset poistettu.

Vuonna 1904 perustettu puistovaliokunta, jonka johdossa oli lehtori A. Th. Böök, halusi saattaa loppuun jo 1890-luvulla aloitetun Rantapuiston kunnostuksen. Rantapuistoksi nimitettiin 1900-luvun alussa koko puistovyöhykettä Pitkältäsillalta aina Linnanpuistoon asti. Tarkoitus oli "saattaa ranta-alue täydelliseen kuntoon, joten hauska puilla istutettu kävelimö tulisi kulkemaan pitkin rantalaituria sen ja ajotien välillä sillasta aina linnantiehen asti". Linnantietäkin oli tarkoitus parantaa ja reunustaa puuistutuksilla, jolloin kaunis kävelyreitti jatkuisi rannasta linnalle asti. Puretun Pitkänsillan graniittiset päätypylväät tuotiin vuoden 1909 jälkeen Rantapuiston kävelytien molempiin päihin. Kuvan puistotie kulkee nykyisten Aleksis Kiven puiston ja Maaherranpuiston läpi. Kuva on otettu Niittykadun ja Linnankadun kulmauksesta.

Hämeenlinnaan perustettiin vuonna 1904 erityinen puistovaliokunta, joka jo seuraavana vuonna ryhtyi toteuttamaan yhtenäistä "kävelimöä" Vanajaveden sillalta Rantapuiston kautta kohti linnaa. Vanajanrannan puistotie on kuvattu 1920-luvun postikorttiin Rantapuiston, nykyisen Maaherranpuiston kohdalta. Lehtori A. Th. Böök kuvailee vuoden 1927 matkaoppaassaan silloista rantareittiä: "Hauska kävelyretki on sillalta Vanajaveden länsirantaa pitkin puistoon. Rantapuisto rehevine puineen, kukkalaitteineen ja kivisine tukimuureineen alkaa aivan sillankorvasta ja seuraa rantoja Hattulaan johtavan valtamaantien lähettyville saakka."

Vuonna 1909 puretun Vanajaveden vanhan sillan eli Pitkänsillan graniittiset päätypylväät tuotiin koristamaan Rantapuiston kävelytien molempia päitä. Kuvan puistotie kulkee nykyisten Maaherranpuiston ja Aleksis Kiven puiston läpi. Nämä puistot ovat ainoa jäljellä oleva osa vuonna 1779 perustettua Seurapuistoa, joka ulottui aikanaan kaupungin koilliskulmalla Vanajaveden rannasta aina nykyisen lyseon tontille asti. Kuva on otettu Lukiokadun ja silloisen Rantakadun kulmauksesta kohti Hämeen linnaa, joka häämöttää rannassa kasvavien koivujen takana.

Hämeenlinnan Kaupunginpuiston perusti maaherra Rehbinder 1800-luvun puolivälin paikkeilla. Kaupunginpuisto on jyrkällä mäellä, joka itäpuolella laskee kohti Vanajavettä. Vain puistoravintolan eteen sai ajaa 1920-luvulla autolla, kaikilla muilla teillä ja poluilla oli autolla ja myös polkupyörällä ajo kielletty. Yksi puiston lukuisista kävelyteistä seurailee Vanajaveden rantaa. Puiston rannasta saattoi 1920-luvulla ihailla kansalaissodan jälkeen uudelleen rakennettua rautatiesiltaa.

Eversti Standertskjöldin hankkimat kuvapatsaat näyttävät tässä luultavasti 1920-luvulla otetussa kuvassa hyväkuntoisilta. Tarkkaan ei tiedetä, milloin Karlbergin kartanon edustapuiston rantakäytävää reunustavat patsaat hävisivät puistosta. Ainakin 1930-luvun kuvissa niitä vielä näkyy.