Selaa aineistoja (yhteensä 7)

Toripuisto valmistui Hämeenlinnan kirkon ja Kirkkopuiston edustalle arkkitehti Armas Lindgrenin suunnitelman mukaan 1910-luvun alussa. Puiston keskellä sijaitsevan maljamaisen suihkulähteen paikalla voisi olla paljon näyttävämpikin veistos, jollei rahapula olisi jälleen kerran ohjannut kaupungin päätöksentekoa. Kuvanveistäjä Eemil Halonen valmisti Toripuiston suunnittelijan arkkitehti Armas Lindgrenin ehdotuksesta kaksi veistosluonnosta: Hämäläiset kalastajat ja Lähteellä istuva äiti. Valtuuston mielestä veistoshanke oli kuitenkin liian kallis ja luonnokset palautettiin taiteilijalle. Lindgreniltä tilattiin piirros yksinkertaiseen suihkulähteeseen. Säästömielessä myös lähdettä ympäröivä kivetty käytävä jätettiin pois ja suihkulähteen ympärille istutettiin sen sijaan kasveja.

Kirkon kellotorni rakennettiin sakastin päälle vuonna 1837, kun kirkonmäelle siirretty vanhan kaupungin kirkon tapuli oli palanut Hämeenlinnan palossa syksyllä 1831. Tornin piirustukset oli laadittu intendentinkonttorissa Helsingissä, ja sen rakentamisen sai tehtäväkseen raatimies Johan Fredrik Bastman. Valmiina torni kohosi 34,5 metrin korkeuteen. Uudessa kellotornissa oli aluksi kaksi kelloa, ja vuonna 1848 sinne sijoitettiin kolmaskin kello, joka painoi 640 kiloa ja oli kelloista suurin ja painavin. Aikaa näyttävän kellon kaupungin maistraatti tilasi Tukholmasta P. O. Nordinilta, joka kävi itse asentamassa valmistamansa kellon paikalleen. Tornin jokaiselle neljälle sivustalle tuli oma kellotaulu. Tämä kello korvattiin kuitenkin jo vuonna 1851 mustasaarelaisen kelloseppä Karl Glasbergin valmistamalla kellolla, joka ilmaisi lyönnein tasa- ja puolitunnit. Glasbergin kello oli paljon kestävämpää tekoa, ja se on kullattuine osoittimineen edelleen tallella kirkon tornissa.…

Toripuisto paviljonkeineen ja istutuksineen valmistui arkkitehti Armas Lindgrenin suunnitelmien mukaan vuonna 1911. Suihkukaivokin puistoon saatiin syksyllä 1911. Valtuustolle oli tarjolla myös Emil Halosen luonnostelemat paljon näyttävämmät vaihtoehdot, mutta säästösyistä päädyttiin Lindgrenin ehdottamaan yksinkertaisempaan suihkukaivomalliin, jonka kustannukset olivat 3250 markkaa. Lisäsäästöä saatiin vielä jättämällä kaivoa ympäröivä kivetty käytävä rakentamatta. Suihkukaivon taustalla torin laidalla näkyvät Raatihuone, Bogdanoffin talo ja vuonna 1915 valmistunut Kansallisosakepankin rakennus.

Arkkitehti Armas Lindgren suunnitteli Hämeenlinnan torin yläreunaan puistoalueen, jonka rakennelmiin kuului mm. kuvassa näkyvä suihkukaivo.Toripuisto valmistui syksyllä 1911. Samassa yhteydessä aiemmin hiekkapäällysteinen tori sai kiveyksen. Taustalla näkyvät kaupungin Raatihuone ja vuonna 1915 valmistunut Kansallisosakepankin liiketalo. Niiden välissä on matalia puutaloja, mm. A. Bognadoffin perikunnan omistama talo, joka siirtyi vuonna 1916 Hämeenlinnan suomalaisen säästöpankin omistukseen.

Hämeenlinnan torin ylälaitaan valmistui arkkitehti Armas Lindgrenin suunnittelema Toripuisto vuonna 1911. Postikorttikuvassa on puisto kuvattuna pohjoisen puolelta pian valmistumisensa jälkeen. Torin yläreunaan muodostui symmetrinen, arkkitehtonista tyyliä edustava puisto, jonka molemmissa päissä oli samanlaiset paviljonkirakennukset. Puistoa reunustivat hämeenlinnalaisen Heinäsen kiviveistämön rakentamat matalat muurit, joita koristivat kiviset maljat. Paviljonkien rakentamisesta vastasi samoin paikallinen V. Fr. Alasen rakennusliike. Arkkitehti Lindgren suunnitteli myös puiston istutukset ja torin säteittäisen kiveyksen. Puiston alareunaan istutettiin alkuvuosina kesän ajaksi palmuja.

Arkkitehti Armas Lindgreniltä tilattiin suunnitelma torialueen kohentamiseksi vuonna 1908. Hämeenlinnalaissyntyinen arkkitehti otti suunnittelutyössään huomioon torin ympäristön kolme merkittävää julkista rakennusta: kirkon, raatihuoneen ja lääninhallituksen talon. Hän jakoi torin kahdeksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi, jossa torin kirkonpuoleinen yläosa toimi puistona ja edustusaukiona ja alempi osa arkisena kauppapaikkana. Toripuiston Lindgren suunnitteli muotopuistoksi istutuksineen, nurmikenttineen ja hiekkakäytävineen. Puiston etelä- ja pohjoispäissä on Lindgrenin piirtämät paviljonkirakennukset, joista kuvassa näkyy vain etelänpuoleinen. Puistoa ympäröimään Lindgren suunnitteli matalan kiviaidan. Torin puolelle tuli kivimaljojen ympäröimä portaikko, jonka kohdalle keskelle puistoa sijoitettiin suihkulähde. Avoimeksi jäänyt torin alaosa tuli kivettäväksi mukulakiveyksellä. Armas Lindgrenin torisuunnitelma hyväksyttiin joiltakin osin korjattuna vuonna 1910 ja rakennustyöt…

Hämeenlinnan kirkossa ei enää 1930-luvulla ollut kylmä talvellakaan, mutta edellisellä vuosisadalla kirkossakäyntiin piti varautua pukeutumalla lämpimiin vällyihin. "Lämmityslaitoksen" tarpeellisuutta käsiteltiin vuonna 1880 kirkonkokouksessa, mutta ehdotus kaatui vielä maaseurakuntalaisten vastustukseen ja varojen puutteeseen. Kirkkoon päätettiin kuitenkin teettää sisäikkunat ja kaksinkertaiset ovet. Myös sakaristossa oleva uuni luvattiin pitää kunnossa. Kolme vuotta myöhemmin kirkkoherra Karl Fredrik Öllerin aloitteesta asetettiin kuitenkin komitea, joka päätti hankkia kirkkoon kaksi suurta kaminaa, yhden pääoven kummallekin puolelle. Lämmityslaitteiden piiput näkyvät kirkon katolla päätykolmion molemmin puolin.