Selaa aineistoja (yhteensä 4)

Eversti Standertskjöldin hankkimat kuvapatsaat näyttävät tässä luultavasti 1920-luvulla otetussa kuvassa hyväkuntoisilta. Tarkkaan ei tiedetä, milloin Karlbergin kartanon edustapuiston rantakäytävää reunustavat patsaat hävisivät puistosta. Ainakin 1930-luvun kuvissa niitä vielä näkyy.

Venäjän keisari ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II saapui seurueineen heinäkuussa 1863 Parolannummelle. Keisarin ohjelmaan kuului Suomen sotaväen katselmuksen ja ohimarssin ohella sotaharjoituksen seuraaminen. Saman vierailun yhteydessä keisari allekirjoitti Hämeenlinnassa J. V. Snellmanin laatiman kieliasetuksen, joka nosti suomen kielen tasavertaiseen asemaan ruotsin kanssa. Hyvin onnistuneen keisarivierailun muistoksi Suomen upseerit päättivät hankkia Parolannummelle muistomerkin. Upseerit ottivat ensin yhteyttä ruotsalaiseen kuvanveistäjään Carl Eneas Sjöstrandiin, joka ehdotti leijona-aihetta pronssiin valettuna. Pronssipatsasta pidettiin kuitenkin liian kalliina, ja lopulta patsas tilattiin kuvanveistäjä ja taidemaalari Andreas Fornanderilta, joka antoi valaa leijonan halvasta metalliseoksesta. Parolan leijona -patsas pystytettiin vuonna 1868 Parolannummen leirikentän laidalle. Huonoon kuntoon päässyt muistomerkki kunnostettiin perusteellisesti kesällä 2011.

Vanajaveden ranta Karlbergin kartanon ja Aulangon kohdalla oli jo Standertskjöldin aikana tuettu graniittimuurilla. Kävelytie rakennettiin seurailemaan rantaviivaa ja tien varrella oli valkoisia antiikin kuvapatsaiden kopioita. Runsaat kukkaistutukset koristivat kävelytien reunaa puiston puolella. Rantamuuri purettiin tai jäi täyttömaan alle jo 1930-luvulla. Muutkin Standertskjöldin aikaiset elementit ovat myöhemmin puistosta hävinneet. Patsaat ovat kadonneet, polut linjattu uudelleen ja kukkaistutukset poistettu.

Karlbergin kartanon rantapuistossa oli kävelyteiden varsilla penkkejä, joissa saattoi levähtää ja ihailla puiston istutuksia ja muita kaunistuksia, kuten antiikin veistoksia mukailevia kuvapatsaita. 1800-luvun puolella puistoon hankittiin mustia, valurautaisia penkkejä, jotka olivat kasviaihein koristeltuja. Myöhemmin valurautapenkeissä oli puinen istuinosa. Näitä kuvassakin näkyviä penkkejä oli vielä 1930-luvullakin väliaikaisen hotellin puistossa. 1930-luvulla puistoon hankittiin myös yksinkertaisia valkoisia puupenkkejä.